Elämä kihelmöi kehossani. Tunnen kuinka se virtaa valon lailla suonissani, herättäen kehoni tähän hetkeen, herättäen minut tähän elämään. Huomaan kaiken ympärilläni, maan jalkojeni alla, ilman kirpeyden, tilan, jossa olen ja äänet, jotka sarastava aurinko tuo tullessaan. Auringon lailla minä nousen pimeästä valaisemaan kirkkaan taivaan.
Olen koko ikäni etsinyt vapautta, kokenut olevani ja eläväni väärässä paikassa. Minulla on ollut kahlittu olo, kuin en tässä maailmassa, tässä hetkessä voisi elää sitä elämää, joka on minulle tarkoitettu. Olen repinyt itseni irti tutustu ja turvallisesta, olen matkannut maailman ääriin löytääkseni kodin, löytääkseni hyvän olon, löytääkseni vapauden. Olen sulkenut itseni itseltäni, voiden aina vain heikommin. Olen elänyt vuosia etsien ulkopuoleltani jotain, mitä ei ole olemassa.
Pysähdyin itseni ääreen ja ymmärsin, että koti elää minussa, hyvä olo kumpuaa sisältäpäin ja ainoastaan minä itse voin antaa itselleni vapauden. Käännyin itseeni, tarkkailin itseäni kuin öistä tähtitaivasta; häkeltyneenä, kunnioittaen, lumoutuneena ja ainaisesti löytäen uutta. Ymmärsin, että paha oloni kumpua ulkopuolelta, etten koskaan ole ollut väärässä paikassa, olen ainoastaan sulkenut itseni itseltäni.
Kun pysähdymme kuuntelemaan itseämme, annamme minällemme tilaa ja vapauden olla juuri sellaisia kuin olemme, huomaamme pikkuhiljaa löytävän sen kaiken mitä olemme niin kovasti kaivanneet. Ymmärrys omasta itsestä tuo aamuauringon ensimmäiset säteet meihin ja loistamme kirkkaammin, mitä enemmän vapautta itsellemme suomme.
Pian huomaamme, että meissä elää koko maailmankaikkeus, eikä mikään voi viedä pois rakkaudentäyteistä oloamme. Ollessamme aitoja itseämme, on meillä mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä meidän on tarkoituskin. Ollessamme aitoja, voimme elää omaa täyttä elämäämme – ulkoisista olosuhteista riippumatta.
Olkaamme siis auringon tavoin rohkeasti sitä, mitä olemme; valovoimaisia olentoja, jotka olemuksellaan valaisevat myös koko ympäröivän maailman.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa