Luonnon voima

 

Kävelen kapeaa polkua pitkin, polkua, joka on peittynyt havunneulasista, kävyistä ja lehdistä. Paikoittain pilkottaa musta maa kaiken jo kuolleen alta. Kova, sileä pinta, joka kevyesti joustaa askeleeni alla. Ympärilläni on tiheä metsä, havupuu toisensa jälkeen kurottaa kohti korkeuksia. Taivas kimmeltää hennon sinisenä ja aurinko luo vihreän hetken hiljaisuuteen ympärilläni. Tunnen rauhan sisälläni, rauhan, joka kumpuaa siitä puhtaasta ja hiljaisesta sisälläni. Maailma on pysähtynyt, kiteytynyt tähän mystiseen utuun ympärilläni. Lintu lennähtää puunoksalta, sen suuret siivet koskettavat luontoa ympärillään, päästäen metsälle ominaisen rasahduksen. Ja jälleen kaikki hiljenee, uppoutuu omiin mietteisiinsä, ajattomaan aikaansa, ikuiseen kauneuteensa.

Tunnen maan askelieni alla, raikkaan ilman, joka virtaa sisään ja ulos keuhkoistani. Olen lempeän lämmön ympäröimä. Puista huokuva tuoksu on niin tuttu, muistuttaa kodista, siitä josta olen tullut, ja johon olen palaava. Paksu tuoksu, joka viettelee kaiken ympärillään, tunkeutuu jokaiseen huokoseen. Metsän tuoksu, joka luo varmuuden siitä, että vielä on toivoa. Annan askeleideni viedä minua, seuraten paikoin katoavaa polkua. Jalkojeni upotessa pehmeään sammaleen tunnen, kuinka metsän kosteus on osa minua. En tiedä minne olen menossa. Tiedostan, ettei ole mitään, minne mennä. Kaikki on tässä ja nyt, koko maailmankaikkeus on saapunut kokemaan metsän voiman. Koko maailmankaikkeus riemuitsee tästä puhtaudesta ja rakkaudesta, joka vielä on joukossamme. Yksin, mutta ainaisesti yhdessä kumarramme maalle jalkojemme alla, syleilemme ilmaa, jota hengitämme ja kiitämme valoa, joka ohjaa meitä päivästä toiseen.

Taivas kohtaa auringon laskevat säteet ja maailma näyttäytyy hetkellisesti hohtavana punana. Illan pimetessä violetti maalaa tummuvan taivaan, ja tähdet alkavat kukoistamaan loputtomassa meressä. Pysähdyn katsomaan tätä ihmettä ja tunnen kuuluvani johonkin. Kauneus puhuttelee minua tavalla, joita sanat eivät riitä kuvaamaan. Kuin minulle ojennettaisiin pala maailmankaikkeutta ja tiedän tarkalleen mitä tehdä, tiedän olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kysymykseni katoavat ja kohtaan vastauksien tulvan. Tiedän mitä tehdä seuraavaksi. Kuiskaan hiljaisen toiveen, että muistaisin tämän tehtävän vielä huomenna. Kiitän olemassaoloamme ja hymyilen ilosta ja rakkaudesta, hymyilen sille paratiisille, joka meitä odottaa.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s