Mistä pitää kiinni, kun mikään ei ole pysyvää?

Elämä vie mennessään, pakottaa olemaan läsnä, havahtumaan kaikkeen ympärillä. Mikä ennen oli, on nyt vain muisto ja uusi polku muotoutuu vauhdilla jalkojeni alla. Tasapainon pitäminen on helppoa tutussa ja turvallisessa, haaste kun elämää täyttyy uudella, muutoksella. Muutos ei ole hetkellinen tila, se on alati virtaava joki ja minä kuljen virran mukana toiste nauttien matkasta ja näkymistä, toiste haukkoen henkeä vahvoissa pyörteissä. Mistä pitää kiinni, kun mikään ei ole pysyvää?

Luopuminen pyöri paljon mielessäni ennen muuttoani uuteen kaupunkiin. Se tarkoitti sekä fyysisistä asioista luopumista kuin tapojen, olotilojen ja tunteiden irti päästämistä. Useammin kuin kerran havahduin siihen, etten todellisuudessa koskaan luovu mistään fyysisestä – luovun ainoastaan niistä asenteista ja olettamuksista, joita minulla elämää ja maailmaa kohtaan on. Tiedostin kuinka minulla ei todellisuudessa ole mitään mistä luopua, sillä jokaisessa hetkessä minulla on kaikki mitä tarvitsen, ulkoisista olosuhteista riippumatta.

Nämä ajatukset ja toteamukset synnyttivät aivan uudenlaisia olotiloja ja tunteita; vapautta ymmärtäessä kuinka irrallinen on kaikesta mielen luomasta. Suurta luottamusta maailmankaikkeutta kohtaan, syvää kunnioitusta jokaista hetkeä kohtaan. Samanaikaisesti tuskastuttavaa yksinäisyyttä ja irrallisuutta. Mieleni kiinnittyessä asioihin, paikkoihin, tapoihin ja ihmisiin olen tottunut tietynlaiseen täytteeseen elämässäni, jotakin josta pitää kiinni. Ymmärtäessäni ettei mitään tällaista ole, tunnuin leijuvan maan yläpuolella, mikään ei juurruttanut minua kiinni elämään.

Vapauden ja pelkojen risteillessä sisälläni kuulostelen maailmaa nyt eri tavoin, pyrkien vahvemmin näkemään maailman sellaisenaan, ilman omia olettamuksiani, sääntöjäni ja toiveitani. Tämä on avannut aivan uuden mahdollisuuksien maailman; kaiken ollessa uutta ja epävarmaan on kaikki myös mahdollista. Jokainen hetki totuus on ja pysyy, jokainen hetki maailma on täynnä energiaa ja minä seison kaiken tämän keskellä.

Mielen hellittäessä otettaan juurtuminen tähän maailmaan vaatii vahvaa maadoittumista; kehon tuntemista alustaa vasten, maan tuntemista jalkojen alla. Tämän voimakkaan maaenergian tuntemista ja sisään päästämistä. Todella tuntea se voima, joka maasta kumpuaa, sen loputon elinvoima ja juurruttava efekti. Maan kautta tunnen olevani enemmän läsnä elämässä, energia virtaa kehossani aivan uudella tavalla, tunnen olevani elossa. Jokaisella askeleellani luotan siihen, että maa jalkojeni alla kannattelee ja tukee minua, luotan siihen, että maa tarjoaa kaiken mitä ihmisenä tarvitsen; ravintoa ja voimaa, energiaa, joka yhdistää minut tähän maailmaan.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s