Olemme kaikki erilaisia

Aamuaurinko nousee ja valaisee minut, näen itseni tässä kirkkaassa paisteessa ja pystyn päästämään irti siitä painosta, jota olen viikkojen ajan kantanut harteillani. Näen itseni, kuulen itseni ja muistan, että elämäni on omani. Minun polkuni on erilainen kuin muiden.

Olen seurannut ihmisiä ympärilläni, ihaillut heidän voimaansa ja kuunnellut heidän unelmiaan. Olen katsellut minkälaisten rajojen sisään he itsensä asettavat ja mistä todellisuudesta käsin he toimivat. Hiljaa ja salakalavasti sisälläni nousi hätä; oma todellisuuteni on niin valtavan erilainen, että koin itseni ulkopuoliseksi. Huomaamattani pyrin asettamaan itseäni samanaikaisesti kymmeneen eri muottiin, joista yhteenkään en mahtunut tai sopinut. Uppouduin niin muiden todellisuuksiin, että melkein unohdin omani. Kehoni on silti tässä muistuttamassa itsestäni; kehoni vaati lepoa ja pysähtymistä ja tämän pysähtymisen kautta pääsin jälleen kosketuksiin itseni kanssa. Pääsin takaisin rauhaan ja oman voimani äärelle.

On ihmeellistä, kuinka helposti päästämme irti itsestämme pyrkimyksessämme sulautua joukkoon. Puskemme pahoinvoinnin lävitse ja yritämme vakuuttaa itsemme siitä, että toimimme oikein – toimimmehan muiden kaltaisesti. Haluamme niin kovasti olla osa ryhmää, että päästämme irti omasta identiteetistämme, jotta voisimme yhtyä ryhmän identiteettiin. Onko näiden ryhmien identiteetti ainoastaan kasa olettamuksia siitä, kuinka asioiden tulisi olla vai heijastaako ryhmä todella jäsentensä sisäistä maailmaa? Kuin huomaamatta myötäilemme pian kaikki ryhmän sääntöjä, vaikka omissa oloissamme kokisimme jotakin täysin muuta.

Olemme laumaeläimiä ja ryhmä tuo turvaa. Tuo turvaa olla osa jotakin, vaikka tämä tarkoittaisi oman todellisuuden vastustamista. Voiko ryhmän luoma turva kuitenkaan olla todellista, jos henkilöt eivät koe voivansa turvallisesti olla juuri sellaisia kuin he ovat?

Pohdin näitä asioita ja itseäni, kuinka nyt pysähtyneenä, omassa itsessäni, koen valtavan turvan. On suunnaton voima olla oma itsensä, aitous antaa myös tilaa aitoudelle. Jos minä voin olla aidosti läsnä itsessäni, ehkä muutkin ympärilläni voivat myös näyttää oman todellisen itsensä. Päästäessäni irti siitä ajatuksesta, että minun tulisi olla muiden kaltainen, sopia joukkoon, kuulen vahvemmin oman ääneni. Voin vapaasti luottaa itseeni ja omaan polkuuni. Olemme kaikki erilaisia, erilaisuuden hyväksyminen tarkoittaa myös oman itsensä erilaisuuden hyväksymistä. Oman itsen ainutlaatuisuuden arvostamista ja kunnioittamista, jokainen hetki.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s