Eksynyt elämään

Viime viikot ovat lentäneet ohitse, en tiedä mihin yksi päivä päättyy ja mistä toinen alkaa. Olen eksynyt elämään, jossa aamuisin istun katselemassa auringonnousua ja iltaisin ihailen tähtiä. Ympärilläni ihmiset vaihtuvat, tilanteet vaihtuvat ja päivät poukkoilevat. En pysty suunnittelemaan mitään tätä päivää edemmäksi, kuin minulla ei olisi tarpeeksi kapasiteettia huomiseen. Kuin elämä olisi vain ja ainoastaan tässä, kuin tämä olisi jotakin ohimenevää, josta on pidettävä kiinni ennen kuin se haihtuu pois.

Oloni on hengästynyt, aivan kuin jalat eivät yltäisi aivan maan kamaralle asti. Tunnen maan allani, mutta en aina pysty olemaan osa sitä, kaipaan maan rauhoittavaa voimaa ja energiaa. Pysyvyyttä ja rauhaa. Haen lohtua tähdistä, niiden loistelias kaukaisuus tuntuu lohduttavan ja hetken on helpompi hengittää. Hetkeksi pystyn pysähtymään ja ihmettelen mihin olen niin kovasti juoksemassa. Hengitän syvää ja ihmettelen maailmaa ympärilläni, kuinka nopeasti asiat muuttuvat, tulevat tutuiksi ja kotoisiksi. Mietin mitä koti on ja mihin olen menossa. Ihmettelen miksi juuri nämä henkilöt, paikat ja asiat ovat astuneet elämääni. Ihmettelen ja tarkkailen. Katson tähtiin ja toivon vastauksia, istun alas ja ihmettelen, olenko yksin näiden kysymysten kanssa.

Viime viikot ovat olleet täynnä iloa, naurua, yhteenkuuluvuutta ja toisten tukemista. Viime viikot ovat vaatineet myös itseen keskittymistä; mitä minä haluan ja tarvitsen? Mikä on minulle kaikista parasta tässä hetkessä? Ja hetket ovat lentäneet ohitse ja minä liidellyt niiden mukana. Ikuisuudessaan jokainen hetki tuntuu olevan ohitse liian nopeasti, en oikein saa kiinni siitä mitä juuri tapahtui. Mitä nyt tapahtuu. Mistään.

Ja elämä jatkuu, pyrin antaa elämän virrata vapaana. Huomaan kuitenkin, että pysähdyn vastustamaan aina välillä, hetkittäin en ymmärrä ja epätietoisuuden kanssa eläminen tuntuu vaikealta. Samalla epätietoisuus tuo vapauden, vapauden elää ja olla juuri sellaisenaan jokaisessa hetkessä.

Taas hetki vaihtuu, ihmiset ympärilläni vaihtuvat, puhun eri kieltä. Pyrin löytämään tasapainon tässä muuttuvassa ympäristössä. Pyrin pitämään kiinni itsestäni tässä maailmassa, jossa kaikki hukkuvat samankaltaisuuteen. Jokainen aamu aurinko tervehtii minua lämmöllään ja öisin tähdet jakavat maailman kanssani. Ainakin tämä on pysyvää tässä hetkessä. Voin hengittää rauhallisemmin ja nähdä kaiken sen upean ja kauniin, joka on ympärilläni. Voin antaa elämän virrata vapaasti.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s