Rakkaus on kaikki

Jokin minussa käpertyi piiloon, taakse. Kuin olisin kurkkinut elämään raskaan esiripun takaa, uskaltamatta kuitenkaan astua lavalle. Näin ja tunsin ihmisten ojentavan kätensä, pyytäen minua astumaan esiin. Pyytäen minua paikalle. Tunsin heidän rakkautensa, mutta katselin sitä hieman epäröiden, en osannut vastaanottaa tuota rakkautta. En osannut ottaa kiinni kädestä, joka ojennettiin avukseni. Piilossa katselin elämää ympärilläni, hukuin mekaaniseen rooliin ja lukitsin itseni häkkiin. Kuvittelin olevani turvassa neljän seinän sisällä, kuvittelin voivani paremmin.

Todellisuudessa voin huonommin, sydämeni kaipaa vapautta ja sen vapauden evääminen vie kaiken energiani, motivaationi, inspiraationi. Vie kaiken rakkauteni. Vie kaiken valoni. Varjossa istuen katselen valoon ja hetki hetkeltä näen selkeämmin mitä itselleni teen, kuinka huonosti itseäni kohtelen. Miksi? Miksi, mietin. Pyörittelen kysymystä mielessäni, väistelen sitä, olen läsnä sen kanssa. Tutkin itseäni tässä tilassa ja näen kuinka mennyt vaikuttaa tähän hetkeen. Näen kuinka en pysty elämään täysillä tässä hetkessä, koska tässä hetkessä näen liikaa heijasteita menneestä. Kuvittelen jo tietäväni mihin tieni vie, en anna elämälle todellista mahdollisuutta näyttäytyä kaikessa kauneudessaan.

Rakkaus. Rakkaus on minun apuni ja voimavarani tässä hetkessä. Rakkaus kannattelee minua ja huolehtii minusta, jos vain annan sille tilaisuuden. Astuessani rakkauteen esirippu katoaa, koko näyttämö katoaa ja näen todellisuuden. Mieleni hiljenee, sen kauhukuvat menettävät merkityksensä. Rakkaudessa tunnen elämän taas virtaavan suonissani, rakkaudessa olen tasapainossa. Rakkaudessa voin toimia rakkaudesta käsin; rakastaen ja kunnioittaen kaikkea ja kaikkia ympärilläni. Astuessani rakkauteen pelkoni putoavat pois ja olemukseni on varmempi, vahvempi. Rakkaudessa on kaikki.

Tämän rakkauden antaminen itselle ei aina ole helppoa. Mielen syövereissä pelot ottavat vallan eivätkä anna tilaa valolle, pelot imevät meistä elinvoiman ja horjuttavat tasapainoamme. Mutta, kun uskallamme istua näiden pelkojen kanssa, nähdä ja kuulla ne, ymmärtäessämme omia pelkojamme luomme tilaa valolle. Kun pystymme kohtaamaan esteet itsessämme, avaamme suunnattoman virran rakkaudelle, rakkaudelle, joka puhdistaa, sallii ja hyväksyy.

Meissä kaikissa asuu rakkaus, me kaikki olemme rakkauden arvoisia. Pidetään kiinni tästä rakkaudesta, annetaan sen virrata vapaasti, puhdistaen ja raviten meitä. Kohdataan itsemme rakkaudella, toimitaan rakkaudesta käsin ja voimme nähdä kuinka rakkaus kasvaa ja leviää kaikkialle ympärillemme. Otetaan vastaan rakkautta ja jaetaan sitä vapaasti, rajoitta. Sillä rakkaudessa on kaikki ja me kaikki olemme rakkaudesta.

Rakkaudella rakkaudesta,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s