Toisinaan on astuttava taaksepäin, jotta voi nähdä kokonaisuuden irrallisten yksityiskohtien sijaan. Toisinaan on irrotettava itsensä omasta elämästään, jotta voisi selkeästi nähdä miltä oma elämä näyttää. Toisinaan on pysähdyttävä elämän äärelle, todella tiedostettava, että tämä on minun elämäni ja jokainen hetki olen elossa.
Kuin pitäisin suurta saippuakuplaa edessäni ja sen sisällä näkisin itseni, elämäni. Seuraan omaa matkaani, katsoen taaksepäin tutkien mitä on ollut. Katson nykyhetkeä ja ihmettelen mitä on. Katselen itseäni ja hiljaa mielessäni toivon, että todella ymmärtäisin elää omaa elämääni. Että, voisin päästää irti viimeisistäkin esteistä, jotka olen ympärilleni rakentanut ja astua omaan elämääni, omaan voimaani. Todella antautua itselleni ja antaa itseni näyttäytyä maailmalle koko valovoimaisuudessani.
Sillä miksi me emme haluaisi elää puhtaina omina itsenämme? Miksi pelkäämme antautua omalle voimallemme? Miksi piilottelemme ja esitämme olevamme jotakin muuta kuin olemme? Miksi puemme naamioita kasvoillemme ja pelkäämme katsoa peiliin?
Meillä jokaisella on tarkoitus ja tehtävä täällä maan päällä. Olemme jokainen mahdottoman tärkeitä ja päivittäiset tekomme, ajatuksemme ja sanamme heijastuvat maailmaan, tuovat lisää tähän maailmaan, muokkaavat tätä maailmaa, jossa elämme. Olemme jokainen tarkoituksenmukaisia ja ansaitsemme kaikki täydesti elää omaa tarkoitustamme. Ansaitsemme kaikki elää omana itsenämme, puhtaana kukoistavana voimana.
Joten miksi pakoilemme tätä voimaa ja omaa itseämme? Astuessamme omaan voimaamme vapaudumme mielen luomista kahleista. Antaessamme itsellemme tilaa olla juuri sellaisia kuin olemme, luomme lisää tilaa aitoudelle tässä maailmassa. Antautuessamme rakkaudelle, astuessamme siihen virtaavaan valojokeen, joka lainehtii ympärillämme, toimimme rakkaudesta ja valosta käsin. Olemme ehyitä, kokonaisia olentoja, jotka tunnistavat koko maailmankaikkeuden itsessään.
Astun taaksepäin ja katselen niitä esteitä, jotka olen itselleni luonut. Ihmettelen elämää ja kuinka helposti unohdan elää, kuinka helposti hukun mieleen sen sijaan, että astuisin omaan voimaani, valoon, loputtomaan elämänenergiaan. Energiaan, jossa voin luoda itselleni sellaisen elämän, joka tuo minulle hyvän olon, auttaa minua tehtävässäni ja tarkoituksessani. Tämä on minun elämäni ja ainoastaan minä voin luoda siitä sellaisen, joka tuntuu hyvältä, ainoastaan minä voin vaikuttaa omaan elämääni. Joten miksi löydän itseni usein eksyksissä, eläen toisinaan enemmän muille kuin itselleni? Miksi annan mielen ottaa vallan, tuon viekkaan mielen, joka helposti ohjaa minut väärään suuntaan. Niinä hetkinä tarvitsen herätyksen, askeleen taaksepäin, tilaa, jotta voin nähdä kokonaisuuden.
Välillä tarvitsemme tauon, jotta löytäisimme taas takaisin itseemme, omaan voimaamme ja valoomme. Muistutuksen siitä, että olemme tärkeitä ja arvokkaita, että ansaitsemme kaikkea hyvää ja kaunista tässä elämässä. Muistutuksen siitä, että olemme itse oman elämämme hallitsijoita, kuningattaria ja kuninkaita, ja meillä on kaikki mahdollisuudet elää oman näköistä elämää. Elää unelmaa, elää tarkoitustamme.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa