Kuljen itseeni

Jätän kaupungin taakseni, sen äänet, sen rytmin. Jätän ihmiset ympärilläni hetkeksi taakseni, menen luontoon, kuljen itseeni. Kävelen sankassa metsässä, suuressa hiljaisuudessa. Hengitän tätä syvää hiljaisuutta ja tunnen keuhkoni laajentuvan, puhdistuvan, eheytyvän. Keskityn hengitykseeni, siihen kuinka ilma virtaa keuhkoissani, kehooni, kehostani. Jalkani kohtaavat maan jokaisella askeleellani. Tunnen kuinka maa pehmeästi ottaa minut vastaan, kuinka jalkani uppoavat sammaleeseen, kuinka juurrun maahan allani, kuinka minusta tulee elävä osa maata ja luontoa ympärilläni.

Sade putoaa hiljalleen puiden oksien lävitse, puhdistaen kaiken mihin pisarat koskettavat. Tunnen pisaroiden osuvan päälaelleni, kasvoilleni, harteilleni. Tunnen kuinka kaikki jännitys, kiire ja stressi valuu jokaisen pisaran mukana pois. Tunnen kuinka puhdistun, kuinka kehoni rentoutuu, on yhtä maailman kanssa.

Olen luonnossa, osa luontoa, olen turvassa. Annan kaikkien tunteiden tulla, sellaisina kuin ne ovat. Annan jokaiselle tunteelle tilaa nousta, tuntua, tulla ymmärretyksi ja sitten päästän tunteen vapaaksi. Annan sen valua minusta ulos, niin kuin vesipisarat valuvat valtoimenaan kehollani. Annan itselleni luvan tuntea, olla läsnä. Annan itseni puhdistua tässä lempeässä ympäristössä. Annan itseni antautua maalle, luonnolle, sateelle ja tuulelle. Olen osa tätä kaikkea, olen osa maailmaa ja askeleeni vievät minua eteenpäin. Maa vastaanottaen jokaisen askeleeni lempeästi ja rakastavasti, tukien ja turvaten kulkuni.

Kuljen itseeni, annan itselleni tilaa ja aikaa olla juuri sellainen kuin olen. Annan itseni tuntea juuri sitä mitä tunnen. Päästän itseni vapaaksi ja tämän vapauden hetkellä sukellan omaan voimaani. Koko kehoni kihelmöi ja lämpö leviää vatsastani aina varpaisiin, sormenpäihin ja päälakeen. Energiani virtaa vapaana ja esteittä, voimakkaana ja rakastavana. Olen läsnä itsessäni, omassa voimassani, ja tässä läsnäolossa tunnen todella eläväni.

Jokainen soluni iloitsee, tanssii, sykkii yhdessä sydämeni ja koko universumin kanssa. Olen yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa ja näen hyvin selkeästi mikä elämässä on minulle tarkoitettu. Päästän irti kaikesta turhasta, annan hälyn ympärilläni vaieta ja nautin omasta tyyneydestäni myrskyävässä meressä. Olen takaisin kaupungissa, ihmisten ympäröimänä, mutta silti läsnä itsessäni. Tunnen maan jalkojeni alla, tunnen luonnon puhdistavan voiman täälläkin. Olen läsnä itsessäni ja omassa keskuksessani. Olen energinen, iloa ja rakkautta täynnä. Pystyn kohtaamaan muut rakkaudella, pystyn toimimaan rakkaudesta käsin. Olen puhdistunut, keskittynyt ja läsnä. Kun huomaan poistuvani omasta voimastani, kun huomaan hartioideni jännittyvän ja keveyden katoavan suuntaan taas luontoon. Suuntaan metsään, puhdistautuakseni, voimaantuakseni ja keskittyäkseni. Näin pystyn olemaan läsnä itsessäni ja omassa voimassani, rakkaudessa ja valossa.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s