Kiireestä rauhaan

Kuin tuuliviiri olen lentänyt tänään paikasta toiseen. Aamu tuntui tahmealta, oli vaikea herätä tähän päivään, samalla tunsin tulevan päivän kutittelevan selkärankaani; niin valtavan paljon tehtävää tarvitsisi mahduttaa niin muutamaan tuntiin. Sisälläni nouseva hätä ei sallinut minun tänään keskittyä mihinkään, vaan kuvitteli, että parhainta olisi tehdä kaikki kerralla.

Kiireen ja tekemisen keskellä huomasin kirjoittavani ystävälleni ’asia kerrallaan’. Olin alun perin kysynyt häneltä kuinka paljon aikaa on puoli neljään, omassa sekaannuksessani aika oli kadonnut ja vaikka kuinka yritin hahmottaa kelloa ei aivoni vain pystyneet käsittämään paljon se on. Asia kerrallaan kirjoitin, samalla kuuntelin musiikkia, söin, tarkistin sähköpostejani, loin postauksen Facebookiin uudesta blogikirjoituksesta ja puolihuolimattomasti kuuntelin ympärillä istuvien henkilöiden keskustelua.

Asia kerrallaan, katselin näitä kahta sanaa ja suljin tietokoneeni, tiskasin astiani ja suuntasin huoneeseeni. Lukitsin oven, vedin verhot alas ja sytytin kynttilän, asetuin lattialle makuulle ja keskityin ainoastaan hengittämiseen. Hiljalleen huomasin kuinka hartiani hieman rentoutuivat, hengitykseni rauhoittui ja jalat päästivät irti kannattelusta ja nojasivat lattiaa vasten.

Makasin tässä hengitellen, antaen ajatusten mennä ja tulla – jatkuvasti muistuttaen itseäni siitä, ettei minun tarvitse olla missään muualla kuin tässä. Ettei minun tarvitse olla kenellekään muulle kuin itselleni.

Hengitykseni hidastui ja kehoni rentoutui entisestään. Tunsin voiman taas kapuavan kehooni, varmuuden ja voiman, jotka auttavat minua pysymään rauhassa, vakaassa ja voimakkaassa keskuksessani.

Välillä hyppäämme elämään kyseenalaistamatta ja miettimättä, välillä kiire kutittaa selkärankaa niin, että huomaamatta ajamme itsemme loppuun, ja hieman hulluiksi. Näissä hetkissä tärkeintä on pysähtyä, edes hetkeksi. Antaa kehon rentoutua ja nähdä kuinka mieli seuraa perässä.

30 minuuttia hengittelyä ja olo on kuin uudella ihmisellä; energia virtaa aivan eri lailla ja syvällä sisimmässä elää tyyneys. Näen selkeämmin, mitä juuri nyt tarvitsee tehdä ja minkä voi jättää myöhemmäksi. Ymmärrän, mitkä asiat todella ovat tärkeitä ja voin päästää irti vähäpätöisemmistä tehtävistä. Minulla on rauha keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja nauttia tekemisestä. Ja jokin syvältä kumpuava ääni muistuttaa, että minulla on juuri niin paljon aikaa kun tarvitsen.

Rakkaudella,
Ida

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s