Elämänpolku

Lyhyen ajan sisällä moni on kysynyt minulta miltä ihanne-elämäni näyttää, mitä haluan tehdä, miltä elämäni näyttää kuuden vuoden kuluttua. Huomaan vastaavani kaikkeen samalla lailla, jokaisessa unelmassa keskeisenä teemana minulla on kirjoittaminen. Viime viikkojen hullun myllyn aikana olen huomannut miettiväni entistä enemmän, kuinka voisin selkeämmin ja vahvemmin toteuttaa unelmaani. Kuinka voisin tehdä kirjoittamisesta jotakin jokapäiväistä, jotain, joka antaa muille, jotakin, jota kautta koen eläväni omaa tarkoitustani.

Upotan varpaani hiekkaan ja katselen aaltoja, jotka vaahtoavat rantaan. Olen yksin rannalla ja ihmettelen missä kaikki ovat, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ilma tuoksuu mereltä ja tuuli virtaa vapaana tyhjyyden halki. Hieman surullisena katselen tätä mykistyttävää maisemaa, tiedän mitä minun tarvitsisi tehdä ja mistä minä tällä hetkellä joudun luopumana unelmieni saavuttamiseksi. Osa minusta haluaisi ikuisesti pysyä samassa hetkessä, nauttia siitä upeudesta mikä ympärilläni tällä hetkellä on, osa tietää muutoksen jo olevan liikkeessä ja että se on hyvin tarpeellinen tässä ja nyt.

Kasvu on tuskallista, siirtymät sattuvat ja eteenpäin harppaukset tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä. Silti ne ovat tarpeellisia ja tuovat meitä lähemmäksi omaa tarkoitustamme. Muovaavat meistä sen henkilön, joka meidän on kussakin tilanteessa tarkoitus olla. Vievät meitä lähemmäs unelmiamme, muistuttavat meitä unelmistamme ja elämän useista ulottuvuuksista. Jokainen etappi on oma vaiheensa ja jokainen vaihe on suuren kiitoksen arvoinen, jokaista askelta tulisi kunnioittaa, myös niitä, jotka tuntuvat toivottomilta ja turhilta. Jonakin päivänä katsellessasi taaksepäin voit nähdä sen polun, jota olet kulkenut, sen sarjan tapahtumia, joka on muodostanut sinut ja unelmaelämäsi.

Katselen itseäni ja omaa elämääni, kuinka selkeästi olen kutakin vaihetta tarvinnut ollakseni tässä ja nyt. Voidakseni kasvaa ja kehittyä. Katselen itseäni nyt ja sitä prosessia, jonka läpi kuljen voidakseni kasvaa entisestään, voidakseni entistä vahvemmin toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaani. Katselen ja ihmettelen, kaipaan syitä, vaikka tiedän niiden olevan siellä, vielä näkymättömissä. Kaipaan vahvistusta, vaikka tiedän selviäväni. Kaipaan jonkin merkin siitä, että tämä kaikki on todella tarkoituksenmukaista.

Mietin unelmiani, niitä samoja, joita jatkuvasti toistelen ihmisille. Kuljetan hiekkaa käsissäni ja seuraan aaltojen liikettä – tiedän mitä minun on tehtävä, tiedän mikä on seuraava askeleeni. Nyt minulla on tarpeeksi tilaa ja aikaakin tälle askeleelle. Hengitän syvään raikasta meri-ilmaa ja päätän luottaa, luottaa siihen, että elämä kannattelee ja että mahdollisuuksia on monia. On tullut yhden aikajakson loppu ja päätän rohkeasti astua seuraavaan, jossa voin tehdä unelmastani totta.

Rakkaudella,
Ida

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s