Oma tila

Olen miettinyt paljon omaa tilaa ja kamppaillut oman tilan ottamisen kanssa. Kun ympäristösi vaatii apuasi ja huomiotasi, kun sinun on hetkeksi laitettava itsesi syrjään, mistä löydät oman tilan? Miten löydät tasapainon oman tilan ja muun maailman välillä?

Emme elä tyhjiössä, omassa maailmassamme, eikä elämämme kulje ainoastaan omien tekojemme kautta. Kaikki ympäristössämme vaikuttaa meihin, niin maailman, tuntemattomien kuin lähipiirinkin tapahtumat vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Toisinaan ulkopuolinen astuu selkeämmin omaan tilaamme, vie enemmän aikaa kuin yleensä ja silloin yritämme tasapainotella omamme ja toisen välillä. Jos omasta itsestä ja tilan tarpeestaan ei pidä huolta, voi huomaamattaan löytää itsensä palvelemassa koko muuta maailmaa, itsensä unohtaneena, hitaasti katkeroituen.

Minussa tämä unohdus nostattaa kiukuttelevan lapsen; mikään ei tunnu hyvältä, mikään ei tuo iloa ja kaikki on vaikeaa. Hengittäminenkin tuntuu raskaalta ja aamut kiireisiltä, vaikka kiirettä ei olisikaan. Samalla ihmettelen elämää, kuinka se voi muuttua niin paljon hetkessä. Katselen lomailijoita ja pohdin miltä tuntuu vain nauttia kesästä, elämästä. Hieman kateellisena, hieman ahdistuneena. Hieman hätäisenä, pystymättä olemaan missään. Pystymättä olemaan paikallani, vaikka se olisi juuri sitä mitä kaipaisin.

Olen luonut itselleni mantran, jota toistan itselleni useasti päivässä;

Hengitä. Nyt olet tässä. Sinun ei tarvitse olla missään muualla, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta. Hengitä. Olet tässä. Sinulla on juuri niin paljon aikaa, kun tarvitset. Hengitä. 

Hengityksen myötä kiire hiljalleen katoaa ja pystyn rauhoittumaan. Nauttimaan olostani, nauttimaan siitä, mitä teen, nauttimaan ihmisistä ympärilläni.

Tällainen tila on minulle hyvin luonnoton; olen tottunut omaan vapauteeni, rytmiini ja elämääni. Viimeisen kuukauden aikana olen havahtunut siihen ajatukseen, että minun elämäni on pääsääntöisesti hyvin tasapainoista ja rauhallista, hyvin minunlaistani. Huomaan kiitollisuuden hiipivän itseeni: olen valtavan onnellinen siitä elämästä, jota tällä hetkellä elän. Myös tästä kiireestä ja oman tilan puutteesta, sillä nyt saan entistä vahvemmin harjoitella oman tilan ottamista. Voin harjoitella omana itsenäni olemista juuri niissä tilanteissa, joissa muutoin niin helposti sysäisin itseni syrjään.

Tämä harjoittelu on ollut silmiä avaava kokemus. Ja hyvin vaikea; on tyrmistyttävää huomata minkälaisia mielikuvia itsestään ja muista luo, jotka eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Kuinka kuvittelee olevansa huonompi ihminen, ilkeä tai itsekäs, jos ottaa itselleen tilaa. Vaikka tosiasiassa ihmiset ympärilläni kärsivät enemmän, jos en tuota omaa tilaa ota; tällöin he joutuvat elämään kiukuttelevan minän kanssa, pienen lapsen, joka hädissään hyppii seinille.

Olen saanut arvokkaan muistutuksen siitä, kuinka tärkeä on olla itselleen lempeä ja armollinen. Kuinka tärkeä on arvostaa itseään ja muistaa itsensä. Kuinka tärkeä on mahduttaa jokaiseen päivään tilaa itselleen ja jokainen hetki olla läsnä itsessään, muiden sijaan.

Ainoastaan olemalla pyyteettömästi läsnä itselleni ja ottamalla itselleni tilaa, voin myös olla rakastavasti ja aidosti läsnä muille.

Rakkaudella,
Ida

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s