Luovun vanhasta, joka ei enää minua palvele

Tein päätöksen tänään, hieman yllättäen, täysin suunnittelematta. Ajatus nousi päähäni suihkussa, hiuksia pestessäni. Tunsin oloni hieman hulluksi, uhkarohkeaksi. Sitäkin enemmän innostuin, helpotuin, jokin taakka putosi harteiltani ja ymmärsin, että tässä oli vastaus siihen, mitä jo pitkään olin miettinyt. Tätä kautta saisin enemmän aikaa, enemmän rauhaa, enemmän energiaa luomiselle. Tein päätökseni tänään, päätin luottaa siihen, että elämä kannattelee. Päätin lopettaa työni.

Mielessäni olen jo raapustanut sähköpostia, jossa kerron tästä työnantajalleni. Hymyilen tätä sähköpostia miettiessäni. Hymyilen sille ajatukselle, ettei minulla enää tule kulumaan aikaa tai energiaa, ajatuksia tai suunnitelmia tälle työlle, jota olen tehnyt jo yli kaksi vuotta. Olen iloinen päätöksestäni. Olen iloinen näistä reilusta kahdesta vuodesta ja kaikesta, mitä ne ovat minulle opettaneet ja antaneet. Nyt on kuitenkin aika päästää irti, tehdä tilaa uudelle.

Ehkä juuri sen takia koen niin valtavaa iloa ja innostusta päätöksestäni; minä luovun vanhasta, joka ei enää minua palvele, voidakseni tehdä tilaa uudelle, joka saa sieluni hymyilemään. Tunnen kuinka koko olemukseni soi intoa, inspiraatiota ja motivaatiota. Jännityksellä odotan kuinka kaikki päähäni pulpahtavat ideat ja suunnitelmat lähtevät toteutumaan. Pohdin mitä kaikkea uusi tuo tullessaan.

Välillä uusi ei ole konkreettisesti uutta, vaan vanhasta luopumista. Se on energian ja huomion keskittämistä täydesti juuri siihen, mikä tässä hetkessä tuntuu oikealta. Mitä vähemmän meillä on häiriötekijöitä, asioita, jotka kutistavat luomis- ja innostustilaamme, sitä vahvemmin pystymme kulkemaan omaa polkuamme. Sitä vahvemmin kuulemme oman sisäisen ohjauksemme ja pystymme tätä ohjausta seuraamaan.

Innostuneena ja hieman malttamattomana odotan sitä aikaa, jolloin voin aamut omistaa täydesti kirjoittamiselle, luomiselle ja itselleni. Odotan sitä, ettei minun tarvitse keskittyä muuhun kuin siihen, mikä tuntuu omimmalta juuri nyt. Pois jää ahdistavat sähköpostit ja pakolla tekeminen. Innolla odotan tätä uutta vapauden ja inspiraation aikaa.

Kiitollisena siitä mitä on ollut, mutta iloisena päästämässä irti siitä, mikä ei enää palvele minua. Kaikella on aikansa ja nyt on uuden aika. Luomisen, luottamisen ja inspiraation aika. Kiitos tästä. Kiitos.

Rakkaudella,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s