Olen tänä vuonna miettinyt paljon rakkautta. Tunnustellut rakkautta, pohtinut mitä rakkaus on, avautunut rakkaudelle ja elänyt rakkaudessa. Ihmetellyt tuota suunnatonta, eheyttävää voimaa, alkulähdettä, joka virtaa meissä jokaisessa. Antautunut rakkaudelle ja luottanut siihen, että rakkaus kannattelee.
Kesällä meidän perheeseemme ilmestyi uusi perheenjäsen, Zhen, mahdottoman pieni koiranpentu, joka on avannut monia sydämiä pelkällä olemuksellaan. Zhenin saapuminen toi myös esimerkin ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaudesta vailla vaateita. Rakkaudesta, jota ei tarvitse pidätellä, piilotella tai peitellä. Mitä jos aina voisimme rakastaa yhtä ehdoitta, yhtä vapaasti, vailla pelkoja tai rajoitteita, kuin rakastaessamme pientä koiranpentua?
Hiljattain kävin lävitse vanhoja muistikirjojani ja löysin otteen Jan-Philipp Sendkerin kirjasta. Otteen, joka mielestäni on arvokas muistutus rakkauden monimuotoisuudesta aivan jokaiselle. Muistutus siitä, kuinka suunnaton voima rakkaus on, kuinka monimuotoinen ja salliva rakkaus on, jos vain sille avaudumme. Jos rakkauden sallimme, kaikissa sen lukemattomissa muodoissa.
“We wish to be loved as we ourselves would love. Any other way makes as uncomfortable. We respond with doubt and suspicion. We misinterpret the signs. We do not understand the language. We accuse. We assert that the other person does not love us. But perhaps he merely loves us in some idiosyncratic way that we fail to recognize.”
― Jan-Philipp Sendker, The Art of Hearing Heartbeats
Sendkerin kirjoitus mielessäni olen kysynyt itseltäni, miten minä rakastan? Millaista rakkautta minä kaipaan ja odotan, sallinko muunlaisen rakkauden elämääni? Huomaanko edes ne rakkaudenosoitukset, jotka maailma ympärilläni ilmentää, annanko niille tilaa jos ne eivät vastaa minun kuvaani rakkaudesta?
Tunnen, kuinka rintani laajenee ja minuun virtaa eräänlainen ilo, helpotuksen huokaus näitä miettiessäni. Kuin koko minä huokaisisin helpotuksesta ymmärtäessäni, kuinka paljon rakkautta ympärilläni on. Ja kuinka paljon lempeämmin maailman kohtaan, kun näen kaiken siinä piilevän rakkauden. Kun näen sen alkuvoiman, joka saa meidät tekemään mitä upeimpia asioita. Odotukset ja syyttelyt putoavat pois ja niiden sijaan löydän itsestäni avoimen sylin, kiitollisuutta ja rutkasti rakkautta elämää kohtaan.
Minulle rakkaus on alkulähde, elämänvoima, mistä olemme syntyneet. Minulle rakkaus on suunnaton voima, joka pitää maapallomme elossa. Ja toisen rakastaminen on itsensä rakastamista, maailman, elämän rakastamista ja sallimista. Elämän sallimista, kaikissa sen väreissä.
Miltä sinun rakkautesi näyttää, minkälaista rakkautta sinä odotat, toivot ja tarvitset? Sallitko sinä rakkauden eri muotojen ilmentymisen? Avaudutko ja antaudutko sinä rakkaudelle?
Toivon että, kun kohtaamme rakkaamme, perheemme, ystävämme ja sukulaisemme voimme avoimin sydämin nähdä heidän rakkautensa, kuinka ihmeellisessä muodossa se tuleekaan, ja ottaa tuon rakkauden vastaan. Vapaasti ja ehdoitta, ilmentää ja tulla ilmennetyksi, kuin maailmaan juuri syntynyt koiranpentu.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa