En vuosi sitten osannut kuvitellakaan, että istuisin tässä, näillä kokemuksilla, tunteilla, tässä huoneessa. En vuosi sitten tiennyt minne muuttoni minut veisi, en osannut kuvitellakaan, että tapaisin niin upeita henkilöitä, jotka vievät sydämeni mennessään. Tai, että jälleen joutuisin harjoittelemaan luopumista. Hyväksymistä.
Tämä vuosi on ollut kasvun ja kehittymisen vuosi. Muutoksen, eteenpäin astumisen vuosi. Olen löytänyt itseni, hukannut itseni ja jälleen kohdannut itseni. Olen rakastanut, uskonut, luottanut ja toivonut. Olen nauranut, itkenyt, huutanut ja nauttinut hiljaisuudesta.
Olen ajanut norjan vuonoilla, olen viettänyt päiviä rannoilla, puistoissa, seikkaillut vieraissa kaupungeissa, hyppinyt kallioilta alas viileään veteen. Olen istunut epätoivoisena lentokoneessa, pelännyt rakkaideni puolesta, katsonut kuinka hidas paranemisprosessi voi olla. Olen kamppaillut menetyksen kanssa, sanonut hyvästit useammin kuin kerran.
Olen tanssinut festareilla, yökerhoissa, keittiön lattialla yömyöhään. Olen muuttanut, muuttunut. Astunut sydän avoinna lentokoneeseen, kulkenut Barcelonan katuja, seikkaillut Kööpenhaminassa, käynyt tervehtimässä Tukholmaa.
Olen päästänyt irti, lopettanut työni. Olen oppinut luottamaan. Luottamaan itseeni ja siihen ääneen sisälläni, jossa elämänvoima ja inspiraatio virtaa. Olen kirjoittanut, antanut sieluni purkautua tuhansiksi sanoiksi. Antanut tunteiden purkautua kynän liikkeeseen, siveltimen vetoihin.
Kaiken tämän muutoksen, kasvun ja kehityksen keskellä oma polkuni on noussut entistä vahvemmin esiin. En vuosi sitten osannut kuvitellakaan kirjoittavan Sielun tarinoita tai maalavani Sielun värejä, ja silti nämä ovat omia kultakimpaleitani. Asioita, jotka minkä tahansa myrskyn keskellä tuovat minulle valtavan paljon iloa, voimaa. Tarkoitusta. Olen mahdottoman kiitollinen siitä, että saan tehdä jotakin, joka on itselleni niin merkityksellistä. Jotakin, joka heijastaa sydämeni kuiskauksia. Kiitollinen siitä, että voin auttaa, muistuttaa siitä rakkaudesta, joka meissä kaikissa elää.
Sydän sykähdellen pohdin mitä ensi vuo tuo tullessaan ja päätän luottaa. Katson vuotta taaksepäin ja näen kaiken sen, mitä en edes osannut kuvitellakaan tapahtuvan ja valitsen astua uuteen vuoteen avoimena. Avoimena ja sallivana kaikelle sille, mitä elämä mukanaan tuo.
Kiitos, että jaat tämän matkan kanssani. Kiitos, että olet, sinä upea ja kaunis rakkauden- ja valonlapsi. Toivotan sinulle suunnattoman kaunista, avaavaa ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta 2019!
Suurimmalla rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa