Yksi aikakausi elämässäni lähenee jälleen loppuaan ja samalla näen uuden jo versovan ympärilläni. Opintojani minulla on jäljellä enää muutama hassu kuukausi, enää pieni hetki tässä kauniissa ja vehreässä kaupungissa. Samanaikaisesti kun tutkin arabiankielisiä runoja ja veden symboliikkaa, syventyen viimeistä kertaa hetkeen vieraiden sanojen mysteereihin, on noussut kysymys siitä, että mitä sitten. Mitä sitten, kun viimeinen säie on purettu palasiksi ja kesäaurinko ajaa minut ulos maailmaan, pois täältä, jonnekin uuteen? Mitä tuo uusi on?
Kysymys tulevasta istutti sydämeeni ahdistuksen siemenen, se kasvoi ja paisui ja jokainen ajatus tuntui johtavan umpikujaan. Pyörin ympyrää, yrittäen etsiä ovea ulos tilasta, jossa ovia todellisuudessa ei ollutkaan. Tilasta, johon olin itse lukinnut itseni ajatuksieni voimalla. Ahdistus on voimakas työkalu, tienviitta, suunnannäyttäjä; se ilmaisee hyvin vahvasti, kun jokin ei itselle ole oikein. Kun jotakin omassa elämässä tulisi muuttaa. Samalla, jos antaa itsensä hukkua tuohon ahdistukseen menettää hyvin helposti maan jalkojensa alta ja huomaa uiskentelevansa mielen syvimmissä syövereissä. Minä löysin itseni noista syövereistä, jostakin syvältä ahdistuksen sisältä, harmaasta kuplasta, josta en millään löytänyt ulospääsyä, vaikka kuinka yritin.
Kunnes lopetin yrittämisen ja itkuisena suustani ryöppysi sanoja, sydämeni sanoja. Haluan löytää kodin, rakentaa itselleni jotakin pysyvää, työskennellä rakkauden kanssa, kirjoittaa sanoja valosta, luoda itselleni vakaan elämän, joka täydesti heijastaa sitä sisäistä valoa ja paloa, joka sydämessäni sykkii. Nämä sanat valuivat suustani ulos ja tuntuivat samalla hetkellä puhkaisevan ahdistuksen kuplan. Yhtäkkiä istuin rannalla, leijuin yläilmoissa, näin jälleen valon. Minulla ei edelleenkään ollut vastauksia, mutta jokin oli muuttunut. Olin lähettänyt unelmani ja sydämentoiveeni maailmaan, hyvin konkreettisesti, antanut unelmieni muotoutua sanoiksi, energiaksi, joksikin todelliseksi.
Sanoilla on valtava voima, sanat kantavat mukanaan suunnattomasti energiaa, energiaa, jonka me niille annamme. Merkityksiä, joita me niille luomme. Sanat ovat voimaa, tässä ajassa ehkä suurinta voimaa, mitä meillä käytössämme on. Monimutkaisuudessaan energia kuitenkin toimii hyvin yksinkertaisesti; se vetää puoleensa samankaltaisuutta, se hakeutuu samalla lailla värähtelevän energian seuraan.
Joten kun hädissäni vastasin tulevaisuuden suunnitelmiin en tiedä, kaikki on sekavaa ja epävarmaa, todellisuuteni myös muuttui hyvin epätietoiseksi, sekavaksi ja epävarmaksi. Heijastin pelkojani tulevaan ja ne vetivät samoja pelkoja puoleensa; tulevaisuuteni näytti melkein kauhistuttavalta. Kun yhdessä hetkessä ilmaisin toiveeni, päästin ilmoille jotakin hyvin raakaa ja rakkaudellista, alkukantaista ja puhdasta: sydämeni toiveen ja energia koki tällöin täyden uudistuksen. Raskaus katosi ja keveys ilmaantui, ilmaantui näyttämään, että epätietoisuus voi myös olla toivoa täynnä ja pelkojen sijaan voin keskittyä unelmiini. Voin keskittyä antamaan energiaa unelmilleni ja katsoa kuinka kauniisi maailma vastaa noihin unelmiin heijastamalla samoin väreilevää energiaa takaisin.
Sain jälleen kauniin muistutuksen siitä, kuinka suuri voima ajatuksilla, asenteilla ja sanoilla on. Me saamme mitä pyydämme, vedämme sitä puoleemme, kunhan uskallamme pyytää. Kunhan uskallamme toivoa. Uskallamme sanoa ääneen sen, mitä sydämessämme tunnemme. Kaikki on energiaa ja jokainen hetki energiat kommunikoivat, leviävät, vetävät toisiaan puoleensa ja sen sijaan, että keskittyisimme negatiiviseen, keskitytään hyvää ja katsotaan kuinka hyvä moninkertaistuu elämässämme.
Ensi kerralla, kun ajattelet tai puhut, tarkkaile miten ajattelet tai puhut, missä muodossa, minkälaisilla sanoilla. Olen aina yksin, epäonnistun aina, en pysty, en saa vai toivon tapaavani ihmisiä, haluan onnistua, osaan, sallin itselleni? Päivitä sanastosi positiiviseksi, käytä hyvällä energialla viritettyjä sanoja, puhu rakkaudella, itsestäsi ja maailmasta. Uskalla näyttää sydämesi toiveet, luota siihen, että olet kaiken arvoinen. Sillä sinä olet, me kaikki olemme, kunhan annamme itsellemme luvan hyvään, luvan keskittyä rakkauteen. Sillä rakkaudessa on kaikki.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa