Unelmia Italiasta

Muistelin juuri aikaamme Italiassa. On vaikea käsittää, että siitä on jo viisi vuotta, kun meillä oli ihana talo kuvankauniissa Cupramontanassa. Muistan hyvin elävästi värejä, tuoksuja, maisemia ja auringon lämmön iholla tuolta ajalta, muistan vahvan maaperän ja maagiset piilopaikat. Muistan hiljaisuuden ja rauhan päivittäisillä kävelyillä mutkittelevilla, ylös ja alas nousevilla teillä, muistan sen rauhan ja voiman, joka kumpusi jylhistä maisemista.

Muistan, ja kaipaan takaisin. Kaipaan erityisesti maan voimaa, joka tuolla keski-Italian alueella sykkii hyvin vahvasti. Kaipaan sitä tulta ja tappuraa, jota koko ympäristö huokuaa. Kaipaan sukellusta omaan itseeni, hiljaista vaellusta auringon viitoittaessa tietä. Ajatusten kirkastumista jokaisella askeleella, irti päästämistä hien valuessa iholla. Kaipaan oman pienuuteni tuntemista suurten maisemien keskellä, tuulen kutittelua korkeuksissa, oliivilehtojen välkettä auringossa. Luonnossa on sanoinkuvaamatonta voimaa, pyhyyttä ja puhdistavaa energiaa. Luonnossa minä löydän itseni, sen syvän puhtaan sydänyhteyden itseeni ja herään jälleen eloon, muistan puhtaan rakkauden selkeämmin kuin koskaan.

Cupramontanassa, koko Marchen alueella, tuntuu olevan jotakin pyhää ja maagista. Koko olemukseni rauhoittuu vain ajatuksesta siitä, että jalkapohjani saisivat jälleen astua tuon maan hellän voimakkaaseen syleilyyn. Syleilyyn, joka maadoittaa ja muistuttaa tuliperäisen maan uskomattomasta voimasta. Jostakin vahvasta ja pitkäjänteisestä, ikuisesta valosta, joka herättää eloon. Joka tasapainottaa, joka selkeyttää ja vie eteenpäin.

Kaipaus näihin maisemiin ja oman suunnan selkiyttämiseen on niin kova, että olin jo varaamassa pyhiinvaellusta Cupramontanasta Assisiin rakkaan perhetuttumme Sirkan johdatuksella. Ajatus vaelluksesta, aamumeditaatioista, ryhmästä ja uskomattoman ihanan Sirkan rakkaudellisesta energiasta tuntui täydelliseltä tähän hetkeen. Maailmankaikkeus tuntui kuitenkin olevan eri mieltä, enkä pääsekään matkaan mukaan tällä kertaa. Vielä joudun odottamaan, että pääsen näihin maisemiin ja tunnelmiin vaeltamaan.

Minä en toukokuussa pyhiinvaellukselle pääse, mutta ehkä sinä pääset?  Kenties ajatus Italian tuliperäisestä maasta vetää myös sinua puoleensa. Iki-ihana Sirkka järjestää pyhiinvaelluksen kotikaupungistaan Cupramontanasta aina Assisiin saakka 18.-26.5. ja vielä on mahdollista ilmoittautua matkalle mukaan. Käy lukemassa lisää Sirkasta ja pyhiinvaelluksesta täällä.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sydämestäni kumpuava suositus. Italia jätti sydämeeni lähtemättömän vaikutuksen ja toivon, että jokainen pääsisi kokemaan nuo samat upeat maisemat ja voimakkaat energiat, joita on sanoin hankala kuvata. Toivon, että pääset kokemaan Italian sydäntä sykähdyttävän ja sanattomaksi jättävän kauneuden. Jos et nyt toukokuussa, niin kenties joskus myöhemmin.

Rakkaudella,
Ida

Kuvia Italiasta voi fiilistellä täällä.

P.S. Haluatko joka kuukausi rakkauskirjeen sähköpostiisi? Käy liittymässä rakkauslistalle täällä niin lähetän sinulle joka kuukausi postia täynnä iloa, valoa ja rutkasti rakkautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s