Minun Helsinkini

Minun Helsinkini, täällä minä synnyin 28 vuotta sitten ja tänne minä tunnun aina palaavan. Lapsena olit jännittävä, oli seikkailu lähteä Espoosta Helsingin ihmeelliseen maailmaan. Ja ehkä olet sitä edelleen, kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen, jännittävä, hieman outo ja omalla tapaa eksoottinen. Sinä Helsinki, ja varmasti koko muu Suomi.

Odotan aina innolla Suomen vierailujani, pääsen jonnekin tuttuun, pääsen viettämään aikaa perheeni kanssa, saan syödä mielin määrin suomiherkkuja kuten DaCapoja ja Karjalanpiirakoita. Unohdan silti aina, millaista Suomessa olo todellisuudessa on; tutut kadut ovat menettäneet tuttuutensa ja minä palloilen läheisteni aikataulujen mukaan, yrittäen sopeutua niin, että kerkeän viettämään edes hetken kaikkien kanssa. Mahduttaa muutamaan päivään monen kuukauden yhdessäolon. Monesti hieman pettyneenä siitä, että odotan kotia vain todetakseni, ettei sellaista täällä ole, odotan jotakin tuttua vain huomatakseni, että niin minä kuin Suomi muuttuu jokaisen vierailun välillä.

Hiljalleen olen kuitenkin taas oppinut nauttimaan Helsingin jännittävyydestä, hyväksynyt sen, että voin olla turistina ja vierailijana tässä ihanassa, pienessä kaupungissa vaikka täällä olenkin syntynyt. Olen oppinut hyväksymään sen, ettei kotoisia tapoja enää ole. Unohdan punnita banaanit, bussit ajavat ohitseni, kun en muista, että ne täytyy erikseen pysäyttää enkä koskaan oikein ymmärrä minne mobiililippua kuuluu näyttää. Kauppojen aukioloajat ovat yksi mysteeri ja maitohylly seikkailu; kuinka monta eri makua jogurttia Suomessa tehdäänkään.

Suomalaisetkaan eivät ole niin juroja kuin muistin, minut pysäytetään melkein päivittäin kadulla, milloin juttelemaan, milloin kehumaan, kysymään tai päivittelemään elämää. Olemus Shopiin tulee ihmisiä sydämet avoinna ja itku silmässä, aidosti ja tunteita peittelemättä. Olen astunut johonkin ihmemaahan, jossa ihmiset ovat aitoja ja uskaltavat näyttää aitoutensa, tämä on yksi piirre, josta olen Suomessa aina mahdottoman kiitollinen.

Kuljen Helsingin katuja ja jokainen päivä näen jotakin uutta, jokainen päivä herään uudenlaiseen Helsinkiin. Pysähdyn ihmettelemään ja ottamaan kuvia, maistelemaan tuttua ja turvallista uusilla makunystyröillä. Opettelen kohtaamaan synnyinmaani ja -kaupunkini uudelleen, avoimesti ja häpeilemättä. Vaikken kaukana Suomesta asu tai täältä niin kauan ole poissa ollut, ovat vuodet tehneet tehtävänsä ja moni asia on minulle ihmeellistä. Moni asia, joiden varmasti kuuluisi olla aivan tavanomaisia suomalaiselle.

Minun Helsinkini, ilolla kuljen etäisesti tuttuja katujasi kuin vierailija. Mielelläni ihmettelen sinua ja minua, kuinka olemme kasvaneet ja kehittyneet, yhdessä ja erikseen. Jännityksellä katson mitä jokainen päivä sinun kauniiden rakennuksiesi keskellä tuo tullessaan.

Olet kotini, kun täällä olen, kuten niin moni muukin kaupunki, jotka ovat hurmanneet minut olemassaolollaan. Kiitos kun olet, sinä turvasatama, jonka portit ovat aina avoinna, jonne voi aina palata ihmettelemään elämää, maailmaa ja itseään. Olemassaoloa ihmisenä, jonkin maan kansalaisena, hieman kodittomana, silti koskaan ilman kotia. Kiitos. 

Rakkaudella,
Ida

P.S. Haluatko joka kuukausi rakkauskirjeen sähköpostiisi? Käy liittymässä rakkauslistalle täällä niin lähetän sinulle joka kuukausi postia täynnä iloa, valoa ja rutkasti rakkautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s