Millaisena sinä näet itsesi, kun ajattelet unelmaelämääsi? Millainen olisit, jos saisit olla juuri sellainen kuin haluat? Kuka on unelma-minäsi? Olen pohtinut näitä kysymyksiä, huomannut kuinka näen itseni unelmaelämässäni hyvin erilaisena siitä mitä olen nyt. Rauhallisempana, kevyempänä, vapaampana ja rohkeampana. Lempeänä, tyytyväisenä ja iloisena. Huomaan kuinka löydän itseni usein toivomassa, että olisin hieman erilainen; urheilullisempi, motivoituneempi, vahvempi, järkevämpi, pidempi, lyhyempi, eri näköinen…Lista on loputon. Onko sinullakin tällainen lista, lista, jossa toivot olevasi ’parempi’ versio itsestäsi? Löydätkö sinäkin itsesi korjaamassa ja parantamassa itseäsi vähän väliä?
Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mitä syvemmälle itseemme sukellamme, sitä vahvemmin kasvamme omaksi itseksemme, sitä vahvemmin olemme omanlaisiamme, sydämestämme käsin toimivia tähtilapsia. Muutumme ja kehitymme jatkuvasti, muovaudumme eri muotoihin, kokemukset jättävät jälkensä meihin ja kutoudumme yhteen maailmankaikkeuden kanssa. Tuo sydämestä kumpuava, luonnollinen kehitysprosessi on hyvin tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Pohjimmiltaan se on myös hyvin yksinkertainen, mutta tässä maailmassa, jossa helposti karkaamme omasta itsestämme, unohdamme puhtaimman olemuksemme, ja kehitys – oman itsensä kehittäminen ja itseensä tutustuminen on saanut nurjan puolen.
Puolen, joka tuntuu tarttuvan tahmeilla käsillään itseen melkein huomaamatta ja josta on niin vaikea oppia pois; kehityksen sijaan olemme korjaamassa itseämme. Näemme itsessämme vikoja, joita pyrimme muuttamaan, toisinaan hyvin haitallisesti ja tuhoisasti suljemme osia itsestämme pois. Näemme kuvan itsestämme sellaisena kuin haluaisimme olla ja pyrimme kaikin keinoin tuohon unelma-minään, pyrimme korjaamaan niitä ’vikoja’ itsessämme, jotka seisovat tuon unelma-minän edessä.
Mitä, jos luopuisimme tuosta tuhoisasta tavasta jatkuvasti korjata itseämme? Sillä jatkuva vikojen paikkaaminen on mahdottoman uuvuttavaa. Ja uupumuksen keskellä liikumme entistä kauemmaksi itsestämme, sydämestämme. Mitä jos korjaamisen sijaan keskittyisimme hyväksymään itsemme, rakastamaan itseämme virheinemme kaikkinemme? Sillä, meissä ei ole mitään vikaa, olemme jokainen täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme. Meissä ei ole mitään väärää tai korjattavaa, huono olomme ei kumpua siitä, että olisimme vääränlaisia. Huono olomme kumpuaa siitä, ettemme salli itseämme, juuri sellaisina kuin olemme.
Istuta sydämeesi pieni rakkauden siemen, aseta se itseesi hellästi ja huolella, tunne rakkaus sydämessäsi, salli se. Salli tuo rakkaus itsellesi, sinä ansaitset sen silkalla olemassaolollasi. Tunnustele tuota rakkaudensiementä itsessäsi, mitä se sinussa nostattaa, miltä se tuntuu?
Anna tuolle siemenelle aikaa, anna itsellesi aikaa tottua sen olemassaoloon. Aina kun huomaat ajattelevasi, että toivoisit olevasi erilainen tai kun joku osa itsessäsi tuntuu pahalta, käänny tuon rakkaudensiemenen puoleen. Kuvittele, että hengität sydämeesi ja uloshengityksellä kuljetat rakkautta sydämestäsi siihen kohtaan tai asiaan, jonka itsessäsi koet vääräksi tai epämukavaksi. Hengitä itseesi rakkautta. Valtavan paljon rakkautta.
Hiljaa ja huomaamatta tuo rakkaudensiemen alkaa kasvattaa juuria sydämeesi, rakkaus alkaa iskostumaan sinuun kiinni ja jokainen kerta, kun hengität rakkautta itseesi, niin kipeisiin ja vaikeisiinkin kohtiin, tuo siemen kasvaa. Kasvaa suurenmoiseksi rakkaudenilmentymäksi itsessäsi. Ja mitä enemmän rakkautta sallit itsellesi, sitä enemmän sallit itsesi, juuri sellaisena kuin olet, epätäydellisen täydellisenä, kolhuisena ja pehmeänä, muotoinesi ja säihkysilminesi.
Salliessamme itsemme, sallimme elämän. Hyväksyessämme itsemme, hyväksymme elämän. Rakastaessamme itseämme, rakastamme elämää. Päästämällä irti unelma-minästä, päästämällä irti jatkuvasta korjaamisesta, sallimme itsellemme jotakin suunnatonta; sallimme itsemme ja annamme itsellemme mahdollisuuden olla juuri sellaisia kuin olemme, ehdoitta ja täydesti, lempeästi ja rakastaen, vapaasti.
Itsensä hyväksymisessä on jotakin valtavan elävöittävää ja helpottavaa, kuin energia virtaisi vapaammin, maailma aukenisi hieman enemmän ja hengitys kulkisi helpommin. Koko minä olen vapaa kaikista niistä vaateista, jotka olen itselleni asettanut.
Koska sinä olet sen arvoinen, kaiken rakkauden ja vapauden arvoinen ja sinulla on täysi oikeus olla juuri sellainen kuin olet, oma kaunis itsesi, sinä suunnattoman ihana tähtilapsi. Anna valosi loistaa.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa