Annie Dillard sanoi, että miten vietämme päivämme siten, tietenkin, vietämme elämämme. Miten sinä vietät päiväsi? Millaisissa olotiloissa, millaisella energialla? Kuinka vahvasti olet läsnä, kuinka vahvasti elät jokainen hetki?
Meillä on usein niin paljon tehtävää, että unohdamme helposti elää, unohdamme nauttia, unohdamme tehdä niitä asioita, jotka tuovat iloa elämäämme. Unohdamme pysähtyä ihmettelemään, kuinka ihmeellisessä maailmassa elämme.
Viimeiset viikot kiire on vallannut elämäni. Tekemistä tuntuu olevan enemmän kuin tunteja päivässä. Alkuun olin iloinen siitä, että oli tekemistä: koin oloni arvokkaaksi kun minulla oli jotakin, josta huolehtia. Muutaman päivän kuluttua heräsin kuitenkin jo valmiiksi jännittyneenä, asennoituneena siihen, ettei päivääni mahdu muuta kuin tehtävälistoja ja paikasta toiseen ryntäilyä. Seuraavina aamuina heräsin kuin en olisi nukkunutkaan: olin jännittynyt, tiukka ja silmieni eteen valahti harmaa peitto, vaikka ulkona kesä näytti parhaita puoliaan. Pidätin hengitystä, lukitsin itseni paikalleni, en sallinut itselleni joustavuutta, iloa tai keveyttä. Olin liian keskittynyt suorittamiseen, tekemiseen.
Varmasti moni meistä on liian keskittynyt suorittamiseen ja tekemiseen. Niinkin pitkään, ettemme edes huomaa, että elämämme on siirtynyt hiljalleen kokemisesta suorittamiseen. Ettemme huomaa omaa väsymystämme ja kuljemme ylikierroksilla. Niinkin paljon, ettemme tee tilaa suunnittelemattomuudelle ja olemiselle, vapaudelle.
Suunnittelemattomuus, oleminen ja vapaat hetket ovat silti tärkeitä, niin mahdottoman tärkeitä. Ne nostavat harmaan peiton mielestämme, saavat energian virtaamaan, nostavat hymyn huulille ja tuovat keveyden oloon.
Me tarvitsemme taukoja. Tarvitsemme leikkiä, iloa ja naurua. Muistutuksia siitä, ettei elämä ole niin vakavaa kuin usein kuvittelemme. Tarvitsemme keveyttä, hetkellistä haahuilua ja loputonta ihmettelyä. Pieninkin spontaani ilon seuraaminen saa ihmeitä aikaan. Silmät kirkastuvat, selkä suoristuu ja mieli kevenee – on hyvä olla ja tuo hyvä olo leviää kaikkialle: itseen, tekemiseen ja ympäristöön.
Tarvitsemme taukoja, joiden aikana sallimme itsellemme mitä vain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä, mikä tuo iloa. Suunnittelematta ja ajattelematta, tunnetta vatsanpohjassa seuraten. Lähde kävelylle ja anna vaistojesi viedä sinua eteenpäin. Löydä itsesi leikkimästä, lue kirjaa, istu ja piirrä, väritä, upota kätesi multaan, pura jumejasi muovailuvahaan. Ota hetki aikaa leikille, itsellesi, turhia miettimättä ja murehtimatta, hetkelle antautuen. Ilolle antautuen, kaiken sallien.
Jos jotakin teet tänään, niin ota tauko. Ota tauko ilolla, leikille ja naurulle. Seuraa kutkutusta vatsanpohjassa ja anna sen johdattaa sinua, ota sisäistä lasta kädestä kiinni ja anna hänen viedä sinut tutkimusmatkalle. Tutkimusmatkalle elämän ihmeisiin, sillä elämä on ihmeellinen. Koska aina on aikaa leikille, eikä kukaan ole liian vanha nauramaan.
Astutko leikkiin kanssani, annatko maailman näyttää ihmeellisyytensä, annatko itsesi vapautua?
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa