kuka-sina-olet,-kun-olet-yksin-ja-milta-yksinolo-sinusta-tuntuu

Kuka sinä olet, kun olet yksin ja miltä yksinolo sinusta tuntuu?

Sain viestin yhdeltä säihkysielulta, jossa luki, että ”ilman parisuhdetta koen olevani yksin ja irrallani maailmasta”. Jäin pohtimaan kuinka suuresti identiteettimme muovautuu ympärillämme olevien ihmisten mukaan. Muut todistavat olemassaoloamme ja sitä kautta meidän identiteettimme myös rakentuu ja vahvistuu. Mutta, mitä tapahtuu, kun jäämme yksin? Kuka sinä olet, kun olet yksin ja miltä yksinolo sinusta tuntuu?

Yksinolo on mielestäni yksi elämän kauneimmista asioista. Itsensä kanssa ajan viettäminen on elintärkeää. Hiljaisuudessa, ollessamme yksin itsemme kanssa, heijastamme itse itseämme, ja mitä enemmän vietämme aikaa yksin, sitä paremmin opimme itseämme tuntemaan. Näemme heijastuksemme ja jonkin ajan kuluttua tuo kajastus alkaa rakoilemaan ja näemme sen toiselle puolelle, näemme todellisen minämme heijastusten takaa.

Mitä enemmän näemme itsemme, mitä paremmin tunnemme itsemme, sen todellisen minämme, joka kurkistaa piilostaan hiljentyessämme antamaan sille tilaa, sitä helpompi meidän on toimia itsestämme käsin. Todella itseämme kuunnellen ja kunnioittaen, tavalla, joka tukee sisimpäämme. Ruokkii sieluamme. Ja mitä enemmän toimimme itsestämme käsin, harmoniassa niin itsemme kuin maailman kanssa, sitä vakaammalta maa jalkojemme alla tuntuu. Sitä tukevampi olo meillä on, olemme kotonamme itsessämme, olemme kotonamme maailmassa, eikä irrallinen olo enää vaivaa meitä.

Kaikki epämukavuus itsessä, irrallinen ja harhaileva olo juontaa siitä, että toimimme itseämme vastaan. Elämme jonkinlaisessa ristiriidassa, tavalla, joka ei tue omaa itseämme tai hyvinvointiamme. Ristiriita voi olla pientä tai suurta, ilmiselvää tai täysin käsittämätöntä. Epämukavuus voi juontua opituista tavoista, puolustusmekanismeista, jopa niistä asioista, joiden ajattelemme olevan meille hyviä.

Tämän takia tarvitsemme välillä hiljaisuutta, yksinoloa. Meidän on päästettävä irti muista, luotettava siihen, että olemme olemassa vaikkei kukaan olisi meitä jokainen hetki todistamassa. Meidän on katsottava itseämme silmiin, kunnes näemme verhojen taakse sydämeen. Siihen kultaiseen sykkivään universumiin, joka meissä jokaisessa asuu.

Sillä tuossa hetkessä ymmärrämme, ettemme ole yksin tai irrallisia. Olemme koko universumi, olemme täydellisiä ja kokonaisia omassa itsessämme. Annetaan siis itsellemme tilaa. Tilaa olla omanlaisiamme, tilaa olla yksin, tilaa tutustua itseemme. Rauhassa ja ajan kanssa. Ystävystytään itsemme kanssa, hellitään ja rakastetaan itseämme niin, että voimme hyvin, kokonaisvaltaisesti. Ollaan niin läsnä itsessämme, tässä maailmassa, että todella ymmärrämme jokainen hetki, ettemme koskaan ole yksin. Olemme universumi, maailmankaikkeus. Olemme ykseys ja meissä on kaikki mitä tarvitsemme.

Mitä ajatuksia yksinolo herättää sinussa?

Rakkaudella,
Ida

P.S. Haluatko joka kuukausi rakkauskirjeen sähköpostiisi? Käy liittymässä rakkauslistalle täällä niin lähetän sinulle joka kuukausi postia täynnä iloa, valoa ja rutkasti rakkautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s