Ida Hedman

Varmaankin suurinta sisäistä tuskaa aiheuttaa se, kun emme anna itsemme näyttäytyä omana itsenämme. Kun pienennämme itseämme, piilotamme puhtaimman olemuksemme toisen katseelta. Koemme sisäisen ristiriidan, kun emme salli itseämme sellaisena kuin olemme. Päivistä tulee ikuisia kamppailuja sen välillä mitä sydämessämme olemme ja mitä ulkomaailmalle haluamme näyttää, mitä kuvittelemme ulkomaailman haluavan nähdä.

Meidän ei tarvitse elää tuon tuskan kanssa, meidän ei tarvitse kokea ristiriitaa olemassaolostamme. Meidän ei tarvitse kamppailla ja taistella itsemme kanssa, itseämme vastaan. Voimme antautua. Antautua itsellemme, sille ihanalle, herkälle ja vahvalle olennolle, joka olemme. Voimme antautua elämälle, sallia itsemme osaksi tämän maailman monimuotoisuutta. Kuulumme tänne, meillä on täysi oikeus olla juuri sellaisia kuin olemme. Täysi oikeus ja vapaus ilmentää omaa todellista itseämme, puhtainta olomuotoamme. On meidän velvollisuutemme antaa sielun vapaasti kokea, kokea elämää ja itseämme, juuri sellaisinaan.

Muutumme, kasvamme, kompuroimme, kehitymme ja kuljemme jatkuvasti eteenpäin. Olemme lukuisia kerroksia, yksinkertaisuudessamme syviä valtameria, kokonainen tähtitaivas. Olemme mittaamattomia, soljuvia, tähtipölyn yhteenkietoutumia. Olemme kaikki, olemme yhtä, olemme rakkaus.

Eikä meidän tarvitse valita tai määritellä itseämme, asettaa itseämme lokeroon, luoda itsellemme rajoja. Meidän tarvitsee vain ymmärtää, että kaikki määritelmät, kaikki rajat ovat mielemme tuotosta. Mielessämme asustavia kiintopisteitä. Uskaltaessamme irtautua näistä kiintopisteistä, irtaannumme rajoistamme, rajoitteistamme ja kasvamme valtaviksi, suuriksi, omaksi säkenöiviksi kokonaisuuksiksemme. Rajattomiksi.

Salliessamme itsemme, rajattoman minämme, kaikki olemassaolon tuska katoaa, kaiherrus ja ristiriita väistyvät ja tilalle astuu ihmetys, ilo, puhdas elämänenergia, joka kasvaa mitä enemmän tilaa sille annamme. Joka laajenee, mitä vahvemmin sen sallimme.

Tunnustele itseäsi. Missä kiristää, mikä tuntuu huonolta, mikä nostattaa tuskaa? Asetu tuohon epämukavuuteen, tunne se ihollasi, sydämessäsi. Tunne kunnes näet epämukavuuden toiselle puolelle. Kunnes näet, mitä olet painanut alas. Mitä osia itsestäsi olet piilottanut, et ole sallinut näkyväksi? Mikä sattuu koska se ei ole saanut huomiota, hellyyttä ja rakkautta? Ja rakasta tuo osa itsestäsi puhki, rakasta se näkyväksi. Rakasta koko itsesi näkyväksi, sillä sinun kaunis kokonaisuutesi ansaitsee tulla nähdyksi.

Kun sallimme itsellemme kaiken itsessämme, annamme itsemme sujahtaa itseemme, kokonaisuuteemme, siihen mystiseen olentoon, joka olemme virtaa elämänvoima meissä aivan uudella tavalla. Löydämme jostakin syvältä kumpuavan varmuuden itseemme, varmuuden itsestämme ja tuosta varmuudesta on mahdottoman antoisa toimia. Anna energiasi virrata vapaana, anna olemuksesi näkyä, salli itsesi. Salli ja antaudu. Itsellesi. Elämälle. Rakkaudelle. Sillä sinä olet näkemisen arvoinen sinä kaunis tähtilapsi.

Rakkaudella,
Ida