Ida Hedman

Juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsee niin sen helposti unohtaa: maadoittumisen, läsnäolon itsessään, omassa energiassa pysymisen. Ihmisjoukossa katoaa helposti, päästää irti, unohtaa tuntea maan jalkojensa alla ja yhtäkkiä sumu laskeutuu silmien eteen, keho on levoton ja tunteet pursuavat yli, ryöppyinä. Muiden tunteet. Ihmismassan tunteet.

Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, tunnemme ja koemme jokainen hetki toisten energioita, toiset herkemmin, toiset vähemmän herkästi. Mitä herkempiä olemme, sitä tärkeämpää on pysyä läsnä itsessään, omassa energiassaan. Ymmärtää, mikä on omaa ja mikä on toisen. Huomata, tervehtiä toisen energiaa, mutta jättää se itsensä ulkopuolelle. Meidän ei tarvitse päästää mitään tai ketään ulkopuolista ihomme alle, olisi se kuinka luontaista tahansa.

Sinä kaunis, herkkä valonlapsi, muistathan jokainen hetki huolehtia omasta itsestäsi ja omasta energiastasi. Luoda rajoja ja harjoitella niistä kiinnipitämistä. Puhdistaa, pysähtyä ja olla läsnä itsessäsi. Löytää rauha kaoottisuuden keskeltä, oma voimasi silloin, kun tuntuu, että hukut ympäristön energiamassaan.

Miten?

Hengitä. Hengitys palauttaa sinut itseesi ja kehoosi. Keskittää ja vapauttaa. Missä vain ja milloin vain voit pysähtyä tuntemaan ilmavirran itsessäsi. Tuntea, että olet läsnä itsessäsi, antaa hengityksen palauttaa sinuun oma elämänvoimasi ja -virtasi.

Heiluttele varpaita, tömistele, tunne jalkapohjasi maata vasten. Palauta itsesi kehoosi, täydesti ja kokonaan. Tunnustele rajojasi, missä kehosi alkaa ja loppuu, missä energiakenttäsi alkaa ja loppuu. Kehosi on kotisi, suurenmoinen turvapaikkasi, ole siinä läsnä. Ole itsessäsi läsnä.

Pyydä. Pyydä, että kaikki ulkopuolinen poistuu sinusta ja energiakentästäsi juuri tällä hetkellä. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Ankkuroidu. Minä käytän kiviä ja koruja, fyysisiä esineitä, jotka palauttavat minut tähän hetkeen, joita aktiivisesti pyydän puhdistamaan ja suojamaan minua. Kun katoaa ajasta ja paikasta on helppo palata takaisin johonkin fyysiseen, oli se sitten kivi taskussa, kaulakoru, sormus, käsikoru, nilkkakoru, vaate, mikä vain. Rakenna oma puhdistava ja suojaava panssarisi.

Ja ennen kaikkea kuuntele itseäsi ja kunnioita omaa itseäsi. Sano ei jos tuntuu siltä, vetäydy, antaudu, heittäydy mukaan, ota tilaa. Toimi itsestäsi käsin, sydäntäsi kuunnellen jokainen hetki. Mitä enemmän tilaa annat itsellesi, sitä vähemmän tilaa millään ulkopuolisella on vaikuttaa sinun herkkään ja kauniiseen kokonaisuuteesi.

Suurinta itsestä huolehtimista ja rakastamista on oman tilan ottaminen, siitä huolehtiminen, ettei ota muuta maailmaa mukaan kannettavakseen. Omista voimavaroista ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, oman herkkyyden ja energian kunnioittaminen. Ja purkaminen, pura kaikki ulkopuolinen itsestäsi, hengitä se ulos, liiku se ulos, työskentele itsesi kanssa, löydä tasapaino itsesi ja muiden välillä. Näin saat myös kaikista eniten irti eri tapahtumista ja ihmismassoista, näet ja koet enemmän, kun olet läsnä itsessäsi näkemässä ja kokemassa, etkä anna kenenkään viedä omaa tilaasi.

Mitä keinoja sinulla on pysyä itsessäsi, kuinka toimit tilanteissa, joissa ihmisten määrä tuntuu rankalta? Kerro ja jaa, anna valosi ja viisautesi loistaa!

Rakkaudella,
Ida