Ida Hedman

Mitä jos et enää taistelisi vastaan, pyrkisi parempaan, yrittäisi enemmän? Mitä jos vain hyväksyisit sen, mikä tässä hetkessä on – miltä elämäsi näyttäisi ja tuntuisi silloin?

Helposti ajattelemme, että hyväksyminen tarkoittaa sallimista, luovuttamista tai perääntymistä. Kuvittelemme, että jos hyväksymme toisen huonon käytöksen, myös sallimme sen. Ajattelemme, että jos nyt hyväksymme tämän elämäntilanteen, luovutamme, emme enää työskentele paremman eteen. Tai että, jos hyväksymme, että asiat ovat näin, ei niitä voi enää muuttaa ja peräännymme kaikesta aktiivisesta tekemisestä, luomisesta ja muutoksesta.

Hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mitään näistä, ei sallimista, luovuttamista tai perääntymistä. Päinvastoin – hyväksyminen auttaa meitä matkallamme, auttaa meitä kulkemaan omaa polkuamme hieman helpommin, hieman kevyemmin, ilman jatkuvaa kamppailua.

Hyväksyminen on sen ymmärtämistä, että tässä hetkessä asiat ovat näin. Enää huomenna niiden ei tarvitse olla, mutta juuri nyt ne ovat.

Hyväksyminen on tämän hetken selkeää näkemistä, tässä hetkessä täydesti elämistä. Läsnäoloa ja läsnäolon sallimista. Elämän sallimista sellaisena kuin se on, itsensä sallimista sellaisena kuin on.

Hyväksyminen ei tarkoita, etteivätkö asiat, elämä tai itse enää voisi muuttua. Hyväksymisen voisi jopa ajatella luovan enemmän tilaa muutokselle: Kun selkeästi näemme mitä tässä hetkessä on, voimme selkeämmin myös lähteä rakentamaan muutosta tästä hetkestä käsin, nykyisestä tilanteesta ja sen sallimista rajoista käsin.

Meidän on helpompi astua askel eteenpäin, jos emme ole loikkaamassa tästä suoraan vuoren huipulle. Meidän on helpompi astua askel eteenpäin, kun tiedämme missä jalkamme ovat, mistä astumme ja mihin.

Hyväksyminen on tämän hetken sallimista ja näkemistä. Ja hyväksymisessä asuu rauha, pieni helpotus, kun ymmärtää ettei tarvitse jatkuvasti kavuta vuorenrinnettä ylös, ei tarvitse väkisin avata ovia tai jatkuvasti kompuroida eteenpäin. Voi hetkeksi pysähtyä ja antaa asioiden olla niin kuin ne ovat, rauhoittua, jotta voi selkeästi nähdä mikä tie on oikea tässä hetkessä.

Hyväksyminen on oman itsen kunnioittamista, omien rajojen asettamista. Kun emme jatkuvasti pyri olemaan mitään muuta kuin olemme, kun sallimme itsemme juuri sellaisina kuin olemme, kun hyväksymme, että tänään minä olen tällainen ja täydellinen omana itsenäni tässä hetkessä, on meidän helpompi toimia itsestämme käsin. Itseämme kuunnellen, omia kykyjä, voimavaroja ja taitoja hyödyntäen ja kunnioittaen.

Hyväksyminen on hetkessä elämistä ja hetken sallimista. Tämän hetken sallimista. Ja jos jatkuvasti taistelemme tätä hetkeä vastaan, jatkuvasti näemme siinä jotakin huonoa tai negatiivista, jatkuvasti toivomme olevamme jossakin muualla, meille tulee ainoastaan huono olo. Väsynyt, saamaton, pettynyt ja epäonnistunut olo.

Mutta, tiedäthän että sinä et ole saamaton, sinussa ei ole mitään vikaa, sinä et ole epäonnistunut. Sinä olet tässä hetkessä parhaana mahdollisena itsenäsi juuri nyt, eikä sinun tarvitse mitään muuta. Tämä hetki on tällainen, juuri tällainen epätäydellisen täydellinen, eikä tämän hetken tarvitse olla mitään muuta kuin se on.

Hengitäthän siis syvään, palautat itsesi tähän hetkeen, itseesi. Katsothan ympärillesi ja keskityt löytämään kolme hyvää asiaa tästä hetkestä. Katsothan todellisuutta itsestäsi käsin, itseäsi kuunnellen ja kunnioittaen ja vasta kun löydät helpotuksen ja rauhan sydämestäsi. Vasta silloin astu seuraava askel eteenpäin. Elämälle antautuen, tilanteita myötäillen.

Sinun ei tarvitse kavuta jyrkkää rinnettä ylös, sinun ei tarvitse taistella jokaista estettä vastaan. Voit antautua liikkeelle, virrata kuin vesi ja lempeästi askeltaa esteiden ympäri. Antaa itsellesi tilaa toimia niin kuin tässä hetkessä sinulle on parasta. Antaa itsellesi tilaa hyväksyä kaiken mikä on.

Sillä tässä hetkessä on kaikki, joten ethän käännä katsetta pois itsestäsi tai elämästäsi, vaan antaudut sille täydesti ja ehdoitta, rakkaudella ja luottamuksella. Koska sinun elämäsi on elämisen arvoista, aivan jokainen hetki.

Ja sinun elämäsi on upeaa kaikessa monimuotoisuudessaan, ethän pienennä sitä tai pyri pyristelemään siitä pois. Löydä hyväksyntä itsestäsi ja itseäsi kohtaan, niin näet, kuinka elämä alkaa virtaamaan hieman vapaammin, hieman kevyemmin ja suunnattoman kiitollisuuden ja ilon siivittämänä.

Rakkaudella,
Ida