Ida Hedman

Minä rakastan minua. Kehoni pehmeitä muotoja, sitä kuinka tunnen jalkani maata vasten, hengityksen virtaavan keuhkoissani. Rakastan kykyäni liikkua, istua, syödä, maistaa, juoda, silittää, halata ja tuntea ilman virran ihollani. Rakastan hallitsematonta rakkauttani, äkkipikaisuuttani, tultani ja tunteitani. Rakastan kaikkea itsessäni, jokaisella solullani rakastan jokaista soluani.

Rakastan itseäni kuin rakastaisin vastasyntynyttä lasta, ehdoitta ja vapaudella, sallien ja hyväksyen, antaen tilaa sille ihmeelle, joka olen.

Rakastan. Rakastan, vaikken aina ole osannut rakastaa. Hyväksyn, vaikka hetki sitten en vielä osannut hyväksyä. Sallin, vaikka välillä se on vaikeaa.

Käytämme valtavan paljon aikaamme ja energiaamme itsemme väheksymiseen, inhoamiseen, vaatimiseen. Pyrimme usein olemaan jotakin, mitä emme ole. Emme oikein uskalla näyttäytyä täydellisesti juuri sellaisena kuin olemme.

Olemme unohtaneet, että olemme pieniä ihmeitä, valloittavia valopalloja ihmiskehossa, tähtipölystä ja energiasta syntyneitä rakkausolentoja. Olemme unohtaneet kuinka taika virtaa suonissamme, kuinka voimakkaita olentoja olemme.

Olemme unohtaneet, kuinka luomme todellisuutemme silkalla ajatuksen voimalla, kuinka jokainen sanamme ja ajatuksemme kantaa suunnatonta energiaa mukanaan. Kuinka jokainen hetki olemme mestaritaiteilijoita, luojia omassa jumaluudessamme.

Olemme unohtaneet, kuinka antaa rakkaudelle tilaa. Antaa rakkaudelle se vapaus ja voima, joka sille kuuluu. Rakkaudessa asuu kaikki, se on elinehtomme, se voima ja loputon energia, joka pitää meidät hengissä, elossa, turvassa ja valossa.

Muistathan rakkain säihkysielu kääntyä rakkauden puoleen. Muistathan sanoittaa kauneutta, keskittyä hyvään. Muistathan luoda ajatuksillasi paratiisin maan päälle, jokaisella teollasi laajentaa sitä rakkaudellista taikaa, joka virtaa suonissasi.

Muistathan kertoa itsellesi, että minä rakastan minua.

Sillä, kun me rakastamme itseämme rakastamme toisiamme. Mitä ajattelemme itsestämme, sitä ajattelemme muista. Mihin keskitymme, sille annamme voimaa.

Annetaan voimaa rakkaudelle, valolle ja toivolle. Tässä ajassa, joka vaatii meitä karsimaan kaiken vanhan ja vääristyneen pois käännytään yhdessä rakkauden puoleen, vapaasti, estoitta ja ehdoitta.

Tämä on aikaa yhdistyä ja laajentua, antaa valon ravistella maailma hereille ja antautua rakkaudelle, elämälle, ilolle ja sille suunnattomalle voimalle, joka meissä jokaisessa asuu.

Jos et tiedä miten yhdistyä rakkauteen itsessäsi, aloita sanomalla minä rakastan minua, kaikkea minussa, jokainen hetki, aidosti ja ehdoitta. Toista sanoja, kunnes kyyneleet loppuvat, pakoilu loppuu, epävarmuus kaikkoaa, kunnes tunnet oman syleilysi, oman rakkautesi kietovan sinut turvalliseen vaippaansa, kunnes tunnet itsesi parantuvan, kaikkien haavojen kuroutuvan umpeen. Minä rakastan minua.

Jos tarvitset apua, tukea tai haluat jakaa – pyydä ja kerro. Pyydä apua, pyydä tukea, jaa vapaasti – me olemme täällä auttaaksemme toinen toisiamme kohtaamaan itsemme ja rakkauden itsessämme.

Sinä olet rakastettu, sinä olet turvassa. Minä rakastan sinua, koko sydämelläni, vapaasti ja ehdoitta, aina ja ikuisesti.

Mitä suurimmalla valolla ja rakkaudella,
Ida