Ida Hedman

Minua on usein pyydetty kertomaan itsestäni, omasta henkisestä polustani, elämästäni, työstäni ja siitä, kuinka uskalsin lähteä tekemään kaikkea sitä, mitä tässä hetkessä teen.

Aihe on ollut minulle hankala lähestyä, en ole kokenut suurta henkistä heräämistä, en oikein tiedä mistä kertoisin; kun omat ajatukset ja elämäntapa ovat itselle normi on niistä yllättävän vaikea kertoa! Erilaisia vaiheita, mutkia ja kiemuroita matkallani on kuitenkin ollut runsaasti:

Omaksi onnekseni synnyin hyvin tietoiseen ja avoimeen perheeseen Äitini Susan Hedman on vetänyt meditaatioita ja tehnyt kanavointeja jo monta kymmentä vuotta, koko ikänsä hän on ollut vahvasti yhteydessä valonmaailmaan. Olen kasvanut näiden asioiden äärellä ja minulle ne ovat aina olleet hyvin normaaleja, tieto on aina ollut täysin käsieni ulottuvilla ja minua on aina kannustettu täydesti seuraamaan omaa ohjaustani.

Minun normaalini on monella täysin vieras, aivan kuten monen normaali on minulle hyvin tuntematon. Jo lapsena tämä tuli minulle karuna yllätyksenä; minun maailmani, se maailma, jossa olin niin vapaasti saanut kasvaa ja elää, se ei ollutkaan hyväksytty ja ymmärretty muiden keskuudessa. Olen aina kokenut suurta ulkopuolisuutta, eksymistä ja ymmärtämättömyyttä muiden seurassa ja kasvaessani opin hyvin tehokkaasti piilottamaan maailmani, sulkemaan tietoisuuteni ja peittelemään herkkyyttäni.

Oman itsen piilottaminen, oman totuuden hautaaminen aiheuttaa auttamatta tuhoa, pahoinvointia, surua ja huonoa oloa itsessä ja itsestä. Toivon, ettei kukaan koskaan joutuisi peittelemään itseään sopiakseen joukkoon. Toivon, että me kaikki olisimme tarpeeksi vahvoja, rohkeita ja rakastavia salliaksemme niin itsemme kuin muut juuri sellaisina kuin olemme.

Olen kasvanut aikuiseksi maailmalla ja matkustaminen avasi paljon siitä, mitä olin nuorena oppinut sulkemaan itsestäni pois. Uudessa ympäristössä pystyin jättämään roolit taakseni, seistä omana itsenäni maailmassa ja elää energiassa, joka on minulle vapaampi, virtaavampi ja tukevampi kuin Suomen energia. Tuo vapaus avasi minussa myös luovuuden, oma totuuteni pääsi hiljalleen päivänvaloon ja ulos, ja jokaisen askeleen myötä myös minä vahvistuin ja voimistuin.

2016, Tukholmassa asuessani, aloitin äitini Elämänkosketus energiahoitajakoulutuksen, joka hyvin kokonaisvaltaisesti auttoi minua muistamaan – muistamaan kaiken sen tiedon, joka minussa elää ja asuu ja vaatii hyvin vahvasti päästä näkyviin. Olen aina kirjoittanut paljon ja tuolloin kirjoitin vielä enemmän ja niin Adventures of Love and Light sai alkunsa blogina, kanavana, jossa minä pystyin (ja pystyn edelleen) jakamaan omaa sisäistä maailmaani ja kaikkea sitä tietoa, joka lävitseni virtaa.

Tietoisuus on ihanaa, lohduttavaa, voimistavaa. Jatkuva energioiden näkeminen ja tunteminen muistuttaa jokainen hetki maailman moniulotteisuudesta, se tuo rauhaa ja varmuutta. Samalla se on toisinaan mahdottoman tuskastuttavaa.

Olen oppinut kantapään kautta, että kaikki se mitä tuntee ja kokee ei aina vastaa fyysistä todellisuutta – ihmiset toimivat usein itseään vastaan ja maailmamme kaikessa kauneudessaan on myös täynnä paljon raskautta.

Sydämeni on särkynyt monesti, kun olen nähnyt toisen energian, tuntenut yhteyttä ja hiljalleen oppinut, ettei toinen ole lainkaan yhteydessä itseensä, että hän hyvin vahvasti toimii itseään vastaan. Nämä kohtaamiset ovat jättäneet syviä haavoja ja samalla opettaneet paljon siitä, kuinka tärkeä on olla rehellinen itselleen – silloinkin kun toinen ei ole.

Omaa ohjausta seuratessa elämänmuutokset ovat usein suuria ja mullistavia. Se tuntuu absurdilta, kun tekee jotakin vailla näkyvää syytä, kun ei ole tarjota muuta syytä tai selitystä kuin, että tämä tuntuu nyt oikealta, vaikka sen kuinka sydämessään tietää oikeaksi. Ja välillä sitä kamppailee itseään vastaan, vain huomatakseen, ettei koskaan voi välttyä niiltä asioilta, jotka ovat itselle tarkoitettuja.

Elämäni on tähän mennessä ollut ihanaa, olen elänyt unelmani toisensa jälkeen todeksi, välillä joutunut pysähtymään löytääkseni uusia unelmia ja olen onnellisesti aina saanut tehdä kaikkea, mikä on minua kutsunut (niin hyvässä kuin pahassakin). Olen elänyt, todella elänyt, kokenut, kokeillut ja seikkaillut. Ainainen uteliaisuuteni opettaa minulla jatkuvasti uutta, vie minua jatkuvasti uusiin paikkoihin, kohti uusia kokemuksia.

Mitä enemmän olen jakanut omaa sisäistä maailmaani ja elänyt itsestäni käsin, sitä paremmin olen voinut ja sitä helpompaa elämä on ollut – erityisesti vaikeina aikoina. Mitä enemmän on kosketuksissa itseensä ja omaan totuutensa, sitä helpompi on liikkua läpi hankaluuksienkin.

Tällä hetkellä elän hyvin vahvasti unelmaelämääni, kaikkia osia siitä minulla ei ole, mutta paljon on – kuten työni.

Jos sinulla on kysymyksiä minulle, minusta, polustani tai työstäni, laita minulle viestiä tai kysy kommenteissa!

Millainen sinun polkusi on?

Rakkaudella,
Ida