Ida Hedman

Useimmille meistä opetetaan pienestä pitäen piilottelemaan herkkyyttämme. Kyyneleet, huono olo ja väsymys nähdään helposti negatiivisina, asioina, joita pitäisi peitellä. Jos jokin ei tunnu hyvältä, kehotetaan useammin kestämään kuin että tutkisimme mistä tuo ei hyvä olo kumpuaa.

Moni meistä oppii jo lapsena piilottelemaan herkkyyttään, sulkemaan oman sisäisen äänensä pois ja lukitsee sisälleen tunteita, joille ei ole ilmiselvää syytä.

Jokaisella tunteella on kuitenkin tarinansa ja jokainen tunne ansaitsee tulla kuulluksi. Me olemme uskomattoman viisaita olentoja ja omaa viisautta tulisi aina kunnioitta.

Herkkyys on voimavara, kyky aistia ja kokea, se on osa elämää, joka tekee elämästä mielettömän kokemuksen. Yhtä herkästi kuin tunnemme surua, tunnemme iloa – eikä kumpaakaan tunnetta koskaan tulisi pienentää.

Herkkyys voi myös olla valtavan raskasta, erityisesti, kun sitä ei ole päässyt tutkimaan ja ymmärtämään. Usein herkkä ihminen ei koe ainoastaan omia tunteitaan, vaan myös muiden ja ympäröivän maailman.

Kun omaa arkea pommitetaan lukemattomilla ristiriitaisilla tunteilla, väsyy auttamatta.

Ja vaikka on upeaa, että pystyy aistimaan mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, on yhtä tärkeä osata sulkea nuo tunteet pois. Me jokainen ansaitsemme ja tarvitsemme omaa aikaa, turvallisessa tilassa, johon mikään muu ei pääse vaikuttamaan.

Herkkyys on voimavara ja upea sellainen, kun sen kanssa oppii elämään. Tärkeinä on ymmärtää mitä ja miten aistii – miten ympäröivä maailma vaikuttaa itseen, mitä ja kenen tunteita kokee.

Heti, kun oppii ymmärtämään onko päällä oleva tunne oma vai jonkun toisen, on helpompi olla. Me ehkä tunnemme muiden tunteet, mutta se ei tarkoita, että niitä tarvitsisi ottaa kannettavaksi. Riittää, että kannamme itseämme.

Jos sinusta tuntuu, että maailma kulkee ihollasi, puristaa sydäntäsi, saa vatsasi kiemurtelemaan pysähdy hetkeksi. Läsnäolo palauttaa meidät itseemme, auttaa erottamaan mikä on omaa ja mikä ulkopuolista.

Hengitä itsesi läsnä tähän hetkeen, tunne kehosi, kuinka varpaasi osuvat lattiaan ja miltä ilma tuntuu nenänpäässäsi. Anna itsesi laskeutua itseesi ja tähän hetkeen, löydä rauha itsestäsi ja tästä hetkestä.

Ja tuosta rauhallisesta tilasta, itsestäsi käsin, kysy itseltäsi:

Mitä minä tunnen tässä hetkessä?
Ovatko nämä minun tunteitani?

Ja pyydä, pyydä lempeästi, että kaikki ulkopuolinen poistuu sinusta.

Tuo rauhallinen, läsnäoleva tila on aina sinussa. Se on turvasatama, johon voit palata milloin vain, paikka, jossa voit olla täysin vapaasti oma itsesi. Paikka ja tila, jossa sinä olet voimakkaimmillasi, sillä olet omassa itsessäsi.

Läsnäolo tuo meille voimaa, opettaa meille itsestämme ja auttaa meitä elämään itseämme kunnioittaen arjessa. Annathan itsellesi aina luvan olla läsnä itsessäsi ja tiedä, että olet vapaa kaikesta ulkopuolisesta, sinun ei tarvitse kantaa muiden murheita sydämessäsi.

Mitä paremmin me voimme, sitä helpompi meidän on myös auttaa muita. Välittäminen ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi kuluttaa itseämme loppuun. Herkkyys ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsee elää kaikkea tuntemaamme lävitse.

Annathan itsellesi luvan olla se voimakas, upea sinä, joka jokainen hetki olet. Ja tiedäthän, että tässä kovassa maailmassa, herkkyys vaatii suurta rohkeutta, se on supervoima, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Rakkaudella rakkaudesta,
Ida