Ida Hedman

Tasapaino on kaiken perusta, tarvitsemme tasapainoa kaikessa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tasapaino on tärkeää, koska se paitsi auttaa meitä voimaan hyvin se myös auttaa meitä elämään mahdollisimman täydesti, kaikkia puoliamme hyödyntäen.

Energian vaikutus on suuri, se osuu jokainen hetki ympäristöönsä, vaikuttaa ja muovaa sitä, ja yhtälailla vaikuttuu muista energioista. Jos kollektiivinen energia on hyvin epätasapainoinen se vaikuttaa myös yksilöön: rauhan ja tasapainon sijaan voi vallitseva tila olla esimerkiksi pelokas, stressaantunut, hätääntynyt, negatiivinen tai vihainen.

Stressi on ehkä yksi kollektiivisen energian suurimmista epätasapainoista, asia, joka nykyään liitetään paljon menestykseen. Stressaantunut ja kiireinen ihminen kuvitellaan usein menestyneeksi ja laumaeläiminä me haluamme usein olla toistemme kaltaisia, sopia joukkoon, ja tuolloin tuo stressi leviää, vedämme sitä puoleemme koska miellämme sen hyväksytyksi tilaksi. Tavoitelluksi tilaksi, vaikkei se sitä todellisuudessa ole.

Välillä on kiire ja stressaa, se on luonnollista. Kiireen tai stressin ei kuitenkaan tulisi olla luonnollinen olotila, tarvitsemme vastakohtia tasapainottamaan. Kiireen vastapainoksi tarvitsemme tyhjiä hetkiä, tilaa, jossa pääsemme rauhoittumaan, tilaa, jossa voimme laskeutua takaisin itseemme. Pois maailman hälinästä, pois siitä stressitilasta, joka saa niin kehomme kuin energiamme virtaamaan vauhdikkaasti, tilaan, jossa niin kehomme kuin energiamme pääsee rentoutumaan ja rauhoittumaan.

Tasapaino ei kuitenkaan tarkoita tasapaksua, päinvastoin, se tarkoittaa ennemmin vaihtelua. Sitä, että sallii elämän ja kaiken mitä se mukanaan tuo. Ja yhtälailla sallii itselleen tilaa purkaa ja käsitellä kaikkea kokemaansa. Emme voi kasvaa ylös, ellemme myös kasva alas. Emme voi kehittyä, jos seisomme paikallamme. Emme myöskään voi kehittyä, jos emme koskaan pysähdy vaan juoksemme umpimähkään eteenpäin.

Olemme kuin puut, voidaksemme seistä korkeina ja ylväinä maailmassa tarvitsemme vahvat juuret, tasapainoittavan voiman, joka pitää meidät pystyssä. Ja mitä korkeammalle haluamme kasvaa, sitä syvemmälle juuriemme on mentävä, sitä paksummiksi niiden on kasvettava. Meidän on löydettävä tasapaino itsestämme.

Luonnollisessa tilassaan energiamme on tasapainossa ja se hakeutuu jatkuvasti tasapainoon. Mielemme on kuitenkin vahva ja me helposti siivutamme energiamme viestit, painamme alas ne tunteet ja sydämenkuiskaukset, jotka pyytävät meiltä jotakin, haluavat auttaa meitä voimaan hyvin.

Ja kun emme ole tasapainossa kasvaa paine meissä; kuin puussa, jolla ei ole juuria me emme enää seiso tukevasti maassa vaan huojumme vaarallisesti maan pinnalla. Olemme hieman irrallaan niin itsestämme kuin ympäröivästä maailmasta ja tämä voi tuntua sekaannuksena, pelkona, epämääräisyytenä, hieman siltä kuin olisi eksyksissä jossakin tuntemattomassa.

Omaa energiaa voi silti tasapainottaa, aina voi löytää takaisin itseen, siihen kultaiseen keskitiehen, joka tukee itseä. Ja oma kokonaisuutemme auttaa meitä, tukee meitä jokainen hetki, kertoo meille aina mitä me kussakin hetkessä tarvitsemme ja mikä on meille parhaaksi.

Läsnäolo palauttaa itseen, auttaa päästämään irti kaikesta ulkopuolisesta ja tunnistamaan, mitä itse tässä hetkessä tarvitsee, mikä auttaisi tasapainoon, mikä kuljettaisi vahvemmin itseen. Jos olosi on epätasapainoinen aloita aina länsäolosta, tunne kehosi, kuinka olet olemassa tässä maailmassa ja hiljenny kuulemaan mitä sydämesi sinulle kuiskii.

Mitä enemmän olemme läsnä, sitä selkeämmin kuulemme sisimpämme ja sitä helpompi meidän on elää tavalla, joka kunnioittaa omaa kokonaisuuttamme. Elää tasapainossa.

Hengitys on toinen keino palautua tähän hetkeen ja tasapainottaa omaa energiaa. Kokeile hengittää sisään sitä, mitä tässä hetkessä tarvitset ja ulos kaikkea sitä, mitä et tarvitse. Pysähdy hengitysten välissä tunnustelemaan tuota välitilaa, sitä tasapainoa, joka elää sisään ja uloshengityksen välillä, sitä tasapainoa, joka elää sinussa.

Emme voi elää tuossa välitilassa, tarvitsemme sekä sisään- että uloshengityksiä, mutta tuota välitilaa, tasapainoa ei voi syntyä ilman jatkuvaa hengitystä, samanpituisia sisään- ja ulosvirtauksia.

Ja tuo virtaus sisään ja ulos, tuo välitila, näyttäytyy kaikkialla elämässämme. Meidän tarvitsee vain pysähtyä näkemään, miten me jokainen hetki virtaamme, kuinka elämämme virtaa, pysähtyy ja liikkuu. Antaa ja ottaa. Elää ja kuolee, kuinka elämme jatkuvassa kiertokulussa.

Rakkaudella,
Ida