Ida Hedman

Läsnäolo on ollut yksi elämäni suurimpia ahaa-elämyksiä, asia, joka on kääntänyt elämäni päälaelleen, opettanut minua valtavasti ja auttanut minua vaikeiden aikojen ylitse.

Läsnäolo on avannut minulle valtavasti ovia, tuonut rauhaa ja auttanut hahmottamaan omaa elämää, arkea ja polkua. Ennen kaikkea läsnäolo on auttanut minua voimaan hyvin itsessäni.

Saan usein kysymyksiä siitä, kuinka vahvemmin kulkea omaa polkua, kuinka tulkita ja tuntea energiaa tai kuinka meditoida. Vastaukseni on aina läsnäolo.

Läsnäolo tuo meidät paitsi itseemme myös vahvemmin osaksi elämää, maailmaa, kaikkeutta. Mitä vahvemmin olemme läsnä itsessämme, sitä selkeämmin olemme läsnä omassa voimassamme ja kytköksissä sisäiseen viisauteemme, intuitioomme.

Läsnäolevana huomaa pieniä arkisia asioita, jotka kuitenkin ovat hyvinvointimme kulmakiviä. Kuten mikä ruoka tuo energiaa keholle, mitkä asiat rasittavat, mitkä tuovat voimaa, missä tilanteissa kulkee itseään vastaan, milloin tarvitsee unta, milloin liikettä.

Läsnäolo palauttaa kehoon, ja mahdottoman viisas kehomme viestii meille aivan jokainen hetki, kertoo meille mikä on meille hyväksi ja mikä ei, mitä kussakin hetkessä tarvitsemme.

Elämäni avautui aivan uudenlaiseksi läsnäolon myötä. Maailma näyttäytyi yhtäkkiä värikkäänä ja ihmeellisenä. Minkä ennen olin sivuuttanut omiin ajatuksiini uppoutuneena tuli nähdyksi, kun olin läsnä. Lyhyt kävely kauppaan olikin yllättäen pieniä ihmeitä täynnä. Ihmeitä, jotka aikaisemmin olivat jääneet minulta huomaamatta, koska en ollut läsnä niitä näkemässä.

Läsnäolon kautta arjesta, elämästä ja maailmasta tuli hyvin yltäkylläinen kokemus. Jokainen hetki täyttyi uudella, ihmeellisellä. Jokainen hetki oli muistutus siitä, että olin elossa. 

Olen elossa tässä ja nyt, tässä hetkessä ja kaikessa siinä mitä se tuo mukanaan

Niin helposti ajaudumme ajatustemme vietäviksi, mietimme missä olemme työmatkan päätteeksi sen sijaan, että olisimme läsnä matkalla. Suunnittelemme tulevaa, sukellamme menneeseen, mutta harvoin pysähdymme olemaan läsnä tässä. Läsnä hetkessä, läsnä siinä mitä teemme.

Läsnäolo on eräänlainen meditaatio itsessään, tila, jossa on. On täydesti, antaen niin tunteiden kuin ajatusten puhaltaa ohitse niihin tarttumatta. 

Alkuun läsnäolo voi olla häkellyttävää, liikaa. Missä aiemmin on paennut tätä hetkeä ajatuksiin, muistoihin, tulevaan tai tunteisiin, yhtäkkiä kaikki on tässä. Jokainen kehonosa tuntuu samanaikaisesti, värisee hiljaa, muistuttaa olemassaolostaan. Jokainen ääni tuntuu moninkertaisena, niin myös kaikki hajut, tuoksut ja maut. Se tila, jossa on, on yhtäkkiä suurempi ja täyteläisempi kuin aikaisemmin.

Energia tuntuu ja surisee, vetää ja kuljettaa. Tunteet nousevat pintaan ja huomio on kaikessa ja ei missään. Silmät tuntuvat avautuvan, kuin omat aistit olisivat vahvistuneet, kasvaneet, eikä tiedä mitä tekisi kaikella sillä tiedolla, joka itseen ja itsestä virtaa.

Ja samanaikaisesti läsnäolossa elää rauha, irrallisuus kaikesta ulkoisesta. Hengitys virtaa keuhkoissa, tuo kehoon, tilaan, jossa voi aistia ja huomioida ilman, että aistit ylikuormittuvat. 

Huomaa miten vaikuttuu ympäristöstä ja ajan kanssa myös, kuinka voi suojata itsensä ympäristöltä, siltä mikä ei tue itseä.

Sillä läsnäolevana keho kertoo, kun jokin ei ole oikein itselle, se tuntuu vatsanpohjassa, lihasten jännityksenä, hienoisena epävarmuutena.

Ja aivan yhtälailla keveydeltä, ilolta, voimalta ja innostukselta, kun jokin on täysin itseä varten.

Epävarmuudessakin läsnäolo on tuki ja turva, muistutus siitä, että tässä ja nyt, tässä hetkessä ja tilassa on kaikki. Aivan kaikki mitä tarvitsee.

Nykymaailman kiireessä, elämässä, jossa häiriötekijöitä ja viihdykettä on loputtomiin, läsnäolo helposti unohtuu.

Kuten mikä tahansa taito tai lihas, myös läsnäolo vaatii jatkuvaa harjoittelua ja huoltoa. Sitä, että aktiivisesti valitsee olla läsnä, aktiivisesti keskittyy olemaan läsnä, muistaa palata kehoon arjen tiimellyksessä, muistaa palata kehoon teki mitä tahansa ja missä tahansa.

Aktiivisen harjoittelun jälkeen läsnäolosta muodostuu tapa. Tapa, joka on ja pysyy, mutta, joka silti välillä tarvitsee huomiota. Muutosta ja irtaantumista niin tavoista kuin rutiineista.

Kaiken kaikkiaan läsnäolo on tapa olla yhteydessä itseen, olla yhteydessä maailmaan ympärillään. Tapa olla tietoinen niin itsestä, muista kuin energiasta ympärillään.

Ja mitä vahvemmin olemme läsnä, sitä helpompi meidän on ymmärtää ja sanoittaa niin itseämme, tunteitamme kuin energiaamme. Helpompi nähdä kuinka me vaikutamme ja vaikutumme energiasta ympärillämme.

Kaiken alku ja juuri on läsnäolossa – oli kyse henkisestä harjoituksesta, energian tuntemisesta, meditaatiosta, itsensä ymmärtämisestä tai elämästä ja sen suunnasta.

Läsnäolo on avain kaikkeen, niin itseen kuin omaan polkuun, energiaan ja sen ymmärtämiseen. Läsnäolo on avain elämään, täyteläiseen, yltäkylläiseen, ihmeellisen elämään. Elämään, jossa on elossa, todella elossa, aivan jokainen hetki.

Valolla ja rakkaudella,
Ida