Ida Hedman

Istun ja luen uutiskirjeitä syyskuulta 2021. Yli puoli vuotta sen jälkeen, kun ne ovat saapuneet sähköpostiini. Uutiskirjeitä, jotka olen ilokseni löytänyt ja joita normaalisti luen aamuisin tuomaan näkökulmaa, uutta, muistutuksia elämästä. Uutiskirjeitä, jotka täyttyvät kauniista artikkeleista, kirjeistä ja tutkielmista.

Loppukesästä 2021 tein jotakin, mitä en ollut tehnyt moneen vuoteen: menin töihin. Arkeni Barcelonassa oli muodostunut yksitoikkoiseksi ja yksinäiseksi, rakas kotikaupunkini oli menettänyt hohtonsa ja ystävieni ollessa päivät töissä minä en enää tiennyt mitä tehdä kaikella sillä ajalla, joka minulla käsilläni oli.

Kaipasin yhteisöä ja tekemistä, erilaista tekemistä.

Luominen ja kirjoittaminen ovat minulle henkireikä ja sydämen asia, mutta ne kaipaavat vastapainokseen jotakin muuta. Ne kaipaavat vastapainokseen elämää, liikettä, kokemuksia ja kohtaamisia.

Luovuus on osa elämää, elämäntapa, ja samalla luovuus on elävä olento itsessään; sitä tarvitsee ruokkia ja huoltaa. Se tarvitsee uutta, uusia kokemuksia, kohtaamisia ja tapoja elää ja kokea maailma kukoistaakseen.

Luovuus, kuten luonto, ihminen ja elämä, on alati muuttuva ja kasvava. Kehittyvä kokonaisuus, joka kuihtuu, jos siitä ei pidä huolta.

Sukellukseni työmaailmaan oli silmiäavaava. Ihana ja kauhea samanaikaisesti. Alun innostuksen ja uuden oppimisen jälkeen huomasin, kuinka tunnuin kuihtuvani ja karisevani pois. Aikani tai energiani ei töiden lomasta riittänyt enää melkein mihinkään. Ja niin moni asia, joka tukee hyvinvointiani, jäi pois. Kuten uutiskirjeet, lukeminen, kirjoittaminen, pitkät kävelyt keskellä päivää ja tila tehdä asioita omaan tahtiini.

Yllättäen olin sidottu aikatauluun, joka ei ollut omani ja joka ei kunnioittanut luonnollista rytmiäni.

Hyvin nopeasti lopetin. Lopetin, koska huomasin ajautuvani yhä kauemmaksi siitä mitä halusin elämässäni tehdä ja ennen kaikkea kauemmaksi siitä mitä halusin olla.

Työ kuitenkin muistutti minua tärkeistä asioista. Yhdessä tekemisestä, yhteydestä ja siitä voimasta, joka syntyy kun työskentelee yhdessä.

Luova työ – kaikki tulkinnat ja kirjoitukset, joita teen – ihanuudestaan huolimatta, voi myös olla hyvin yksinäistä. Pitkiä, hiljaisia tunteja koneen tai kirjoitusvihkon äärellä. Ja tästä pois astuminen muistutti minua tasapainosta, siitä, kuinka tärkeä on tehdä asioita sydämestään käsin, omaa kokonaisuuttaan ja sen tarpeita kunnioittaen.

Me jokainen olemme omanlaisemme kokonaisuus, ja me jokainen tarvitsemme erilaisia asioita voidaksemme hyvin. Se kokonaisuus, joka elämämme on, kaikki ne pienet ja suuret asiat, joita arjessamme teemme, vaikuttavat valtavasti hyvinvointiimme.

Ja jos nuo pienet ja suuret asiat eivät täydesti heijasta tarpeitamme, huomaamme ajan kanssa, ettemme voi hyvin – emme vaikka tekisimme unelmatyötämme. Sillä nekin asiat joista nautimme, jotka tuovat meille iloa, tarvitsevat jotakin vastapainokseen.

Elämä on kauneinta, kun se on tasapainoinen. Kun pystymme täyttämään kaikki ne tarpeet, jotka meillä on. Kun pystymme käyttämän energiaamme mahdollisimman kokonaisvaltaisesti asioihin, jotka tuovat meille iloa.

Ja koska olemme moniulotteisia kokonaisuuksia joihin mahtuu maailmankaikkeuksia, yksi asia harvoin tuo meille tunteen täyttymyksestä. Elämä muodostuu osista, pienistä osista, jotka muodostavat kokonaisuuden. Osista, joiden täytyy olla tasapainossa, jotta voisimme hyvin.

Nyt kevään kolkutellessa ovea, on ilo ja ihastus elämästä jälleen nostanut päänsä sydämessäni. Pitkän levon jälkeen, palautumisen jälkeen, huomaan jälleen nauttivani kaupungin sykkeestä, sen monimutkaisesta elämästä. Luovuuteni kukoistaa jälleen, yhä useammin löydän itseni kynä kädessä. Luen ihmetyksen vallassa, inspiroituneena niin kirjoja kuin uutiskirjeitä, tutkin ja tunnustelen maailmaa ympärilläni: olen utelias elämästä.

Ymmärsin, mitä minulta oli aiemmin puuttunut ja osittain valintana, osittain pienenä ihmeenä, olen löytänyt kaiken itsenäisen ja luovan työn tasapainoksi paitsi tiimin, myös työyhteisön, jossa voin työskennellä omia rajojani kunnioittaen. Ja tämän lisäksi olen uppoutunut auttamaan yrittäjiä, niin uusia kuin vanhojakin, selkiyttämään ja ideoimaan omaa toimintaansa.

Koska tasapaino, koska omaa sielunsuunnitelmaansa voi toteuttaa niin monin tavoin, ja koska kahden asian ei tarvitse sulkea toisiaan pois: tekee hyvää tehdä jotakin aivan päinvastaista omasta normaalista, astua ulos omasta universumistaan ja toisenlaiseen maailman – näkemään, kokemaan ja elämään.

Koska me jokainen voimme täyttää päivämme asioilla, jotka tukevat omaa hyvinvointiamme.

Minun päiväni täyttyvät hitaista aamuista, uutiskirjeistä, venyttelytuokioista, kirjoittamisesta, lukemisesta, kävelyistä, Sielun Tarinoista, uuden ideoimisesta, ystävistä, hyvästä ruoasta, energiahoidoista ja Barcelonan ihmeellisyydestä.

Elämästä, kaikessa sen monimuotoisuudessaan ja ihmeellisyydessään.

Valolla ja rakkaudella,
Ida