Ida Hedman

Hiljattain aamuni ovat alkaneet kävelyillä metsän halki. Pehmeässä auringonvalossa, joka siivilöityy havupuiden lävitse, ja jota rytmittää lintujen laulu. Näiden aamukävelyiden aikana olen tuntenut kuinka olen juurtunut itseeni ja maailmaan. Kuinka voimakkaasti olen läsnä, kun askellan luonnossa, palaan itseeni ja omaan voimaani, keskustaani.

Tämä lyhyt aamukävely, hetki jolloin pääsen juurtumaan itseeni, on tehnyt päivistä kevyitä ja voimakkaita, auttanut minua vahvemmin elämään itsestäni käsin. Luonto on muistuttanut elämän kiertokulusta, siitä, kuinka kaikki elää ja kasvaa, kuolee ja kuihtuu ajallaan.

Luonto on toiminut tukenani tässä ajassa, joka on ollut muutoksia ja haasteita täynnä. Muistuttanut elämästä ja sen ainaisesta virrasta, vaikka päällepäin elämä on näyttäytynyt pysähtyneeltä.

Moni on elänyt viime aikoina hyvin vaikeita aikoja, seissyt suurten kysymysten äärellä, ihmetellyt omaa olemassaoloaan, joutunut kohtaamaan itsensä hyvin syvällisesti.

Moni asia, joka on ennen ollut totta, on näyttäytynyt uudessa valossa. Maailmamme on muotoutunut uudeksi ja vaatii yhtälailla meiltä jokaiselta uusiutumista.

Rohkeaa astumista eteenpäin, uuteen minään, uuteen päivään, uuteen tapaan olla ja elää.

Mitä tämä uusi on, miksi se muotoutuu, on yhä kysymysmerkki.

Kevät, toukokuun pehmeä alku, muistuttaa kauniisti elämän ilosta. Muistuttaa iloitsemaan uudesta ajasta, juhlistamaan alkavaa kesää ja kaikkea sitä, mitä kesä tuo mukanaan.

Muistuttaa siitä, että kävimme lävitse mitä tahansa, aina voi pysähtyä iloitsemaan ja juhlistamaan, löytämään iloa ja innostusta elämästä – silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.

Edessä häämöttävä kesä muistuttaa ilon tärkeydestä, keveydestä ja siitä, kuinka paljon ilo ja leikki keventävät, tuovat uutta näkökulmaa, avaavat energiaa. Kuinka leikkiin astuminen puhdistaa ja palauttaa, muistuttaa elämän keveydestä ja luo tilaa energialle virrata vapaammin.

Raskaan ja maadoittuneen sekä kevyen ja kuplivan energian kohdatessa meillä on tilaisuus luoda jotakin ennennäkemätöntä. Tilaisuus luoda, toteuttaa uutta, antaa kesän kukoistaa elämässämme.

Sielun Tarinoissa nousee usein esiin kehotus seurata iloa ja keveyttä, tanssia halki elämän omaa rytmiä kuunnellen ja kunnioittaen.

Samanaikaisesti, yhä useammalle nousee voimakas muistutus siitä, kuinka tärkeä on lähteä luomaan, kuinka tärkeä on toteuttaa itseään, toimia sinä valon ja rakkauden kanavana, joksi on syntynyt.

Tuntuu kuin kaikki tässä hetkessä kehottaisi hyvin voimakkaasti luomaan uutta, nousemaan maasta talven jäljiltä, tanssimaan tuulessa, iloitsemaan elämästä. Iloitsemaan elämästä toteuttamalla itseään, luomalla todeksi kaikki se mikä kutsuu.

Vaikka ulkoisesti maailma voisi tässä hetkessä näyttäytyä pysähtyneeltä, jumiutuneelta, on tämä aika kuitenkin hyvin voimakkaasti virtaava – unelmien toteuttamisen aikaa, joka mahdollistaa yhä vahvemmin oman sieluntehtävän toteuttamisen.

Mahdollistaa sen, että täydesti voi elää omaa kokonaisuuttaan kunnioittaen ja heijastaen.

Koska nyt jos koskaan maailma tarvitsee kaikki valon- ja rakkaudenlähettiläät, tarvitsee uutta ja ihmeellistä, taikaa, joka heijastaa iloa ja innostusta, sielunsuunnitelmia ja villeimpiä unelmia.

Rakkaudella,
Ida