Ida Hedman

Muistatko mitä elämä on? Se on uutta ja ihmeellistä, täynnä kokemuksia ja yllätyksiä, kohtaamisia ja uuteen astumista. Se on heittäytymistä ja antautumista, luomista ja tekemistä, kaikista uusista kokemuksista nauttimista.

Se on maailman koluamista, liikettä ja vaihtuvuutta. Se on koti ja turva, töitä ja jakamista.

Elämä on luomista, luomista elämisen kautta. Luomista jakamisen kautta.

Elämä on tässä ja nyt, pitkän pysähdyksen jälkeen, avoinna ja valmiina.

Valmiina virtaan astumiselle, elämiselle, aallonharjalla tanssimiselle.

Valmiina ilolle ja elämänvoimalle, täyttymykselle ja valolle.

Valmiina kaikelle.

Tämä muistutus nousi minulle voimakkaana ja vahvana, näyttäen minulle, kuinka paljon viime vuodet ovat todella minuun, meihin ja maailmaan vaikuttaneet. Yllättäen näin, kuinka paljon elintilani oli pienentynyt, elämäni kutistunut pandemian ja maailman mullistusten aikana.

Huomasin, että olin kutistunut, asettunut tilaan, jossa elämisen sijaan selviydyin.

Elämä, kuten se aina kauniisti tekee, kuitenkin muistutti kaikista niistä mahdollisuuksista, joita maailmassa on, lempeästi kutitteli minut eloon, nosti pintaan kaikki unelmat ja haaveet, jotka olivat maailman sulkeutuessa jääneet tauolle. Mahdottomuuksiksi.

Moni meistä on viime vuosina elänyt haastavia aikoja, olemme seisseet suurten kysymysten äärellä, matkanneet itseemme, luopuneet ja yrittäneet totuttautua uuteen. Uudenlaiseen tapaan elää ja olla, hieman erilaisessa maailmassa.

Energia on ollut osittain voimakas ja virtaava, osittain pysähtynyt ja pelonsekainen – olemme tasapainotelleet näiden kahden suuren voiman välillä. Yrittäneet löytää tasapainoa, yrittäneet elää kukin, kuten parhaiten olemme pystyneet.

Hiljalleen energia on alkanut vapautumaan ja tasapainottumaan, avautumaan tasolle, josta meidän on helpompi elää, unelmoida, luoda ja rakastaa. Tilaan, joka on jo kauan odottanut aikaansa. Aikaa, joka pyytää meitä avautumaan sille suunnattomalle elämänvirralle, joka meissä jokaisessa asuu.

Meitä pyydetään astumaan omaan voimaamme, muistamaan keitä olemme ja jälleen unelmoimaan. Unelmoimaan ja luomaan unelmistamme totta.

Siirtymä hiljaisuudesta vauhdikkaampaan elämään vaatii jälleen muutosta, totuttelua uudenlaiseen tapaan olla. Elämän muistamista, itsemme muistamista.

Tämä aika on muistuttanut minua näistä uuden elämäntilanteen opeista, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen auttaneet minua eteenpäin. Muistuttanut oman voiman tärkeydestä ja siitä, kuinka paljon meillä on annettavaa maailmalle, kunhan karistelemme menneiden vuosien pölyt pois ja astumme kevyesti ja luottavaisesti uuteen.

Sillä mitä vahvemmin elämme itsestämme ja omasta voimastamme käsin, sitä paremmin voimme ja sitä voimakkaammin voimme elää omaa sieluntehtäväämme todeksi. Luoda omat unelmamme todeksi. Vetää puoleemme kaikkea sitä, mikä on meille tarkoitettu.

Kaikkea sitä, mille sydämemme sykkii.

Valolla,
Ida