Kuinka tietämättömyys avasi ovia, joista en osannut unelmoidakaan – ajatuksia elämästä ja sen ihmeellisyydestä

Kuinka tietamattomyys avasia ovia joista en osannut unelmoidakaan ajatuksia elamasta ja sen ihmeellisyydesta

On kestänyt hetken asettua takaisin kotiin, tottua uudenlaiseen tapaan elää ja olla. Kuukausien suomessa olon ja Italia-viikon jälkeen yksinolo tuntuu oudolta, hiljaisuus käsinkosketeltavalta kaiken yhdessäolon jälkeen.

Ja samanaikaisesti nautin hiljaisuudesta, pysähdyksestä, tilasta hengähtää.

Tämä alkuvuosi on muistuttanut minua elämästäni, sen ihmeellisistä käänteistä. Pandemian tuoma hidastaminen ja pysähdys oli tarpeen, mutta samalla se pienensi elintilaa, sulki pois paljon siitä mikä ennen oli ollut mahdollista ja jokapäiväistä.

Ja nyt nuo mahdollisuudet ovat jälleen muistuttaneet olemassaolostaan. Elämä on muistuttanut, että se on tässä, elettäväksi ja koettavaksi täysin rinnoin.

Vietin viikon Italiassa tehden ruokaa äitini kanavointikoululaisille. Viikko oli ihana ja avaava, ja ehkä ihmeellisintä oli huomata, kuinka helppo oli tehdä jotakin itselle melkein tuntematonta, laittaa ruokaa niin monelle. Tämä muistutti minua kyvystäni heittäytyä, heittäytyä mihin tahansa tilanteeseen ja paikkaan, heittäytyä uuteen ja ihmeelliseen.

Jäin muistelemaan mihin kaikkeen olen elämäni aikana heittäytynyt, mitä kaikkea päässyt kokemaan ja tekemään.

Kuinka tietamattomyys avasia ovia joista en osannut unelmoidakaan ajatuksia elamasta ja sen ihmeellisyydesta

Pienenä halusin eläinlääkäriksi ja merirosvoksi. Eläimet ovat minulle edelleen rakkaita, ja olisi ihana työskennellä heidän kanssaan. Yhtälailla rakastan merta ja merellä oloa, matkustamista ja uusien paikkojen ja kulttuurien kokemista. Silti en koskaan ole kokenut samanlaista varmuutta siitä, mitä haluan tehdä kuin pienenä.

Kun muut koulussa tiesivät minne hakevat opiskelemaan, minä ihmettelin miten sellaista voi tietää. Miten voi tietää mitä tehdä maailmassa, joka on mahdollisuuksia täynnä?

Tietämättömyys avasi ovia, joista en osannut haaveillakaan. Vei minut paikkoihin, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.

Päädyin lopulta opiskelemaan Palvelujen tuottamista ja johtamista. Opintoni veivät minut niin Malesiaan, Thaimaahan kuin Brasiliaan. Opintojeni aikana innostuin viestinnästä ja palvelumuotoilusta, työskentelin ravintoloissa, kirjoitin liiketoiminta- ja viestintäsuunnitelmia, tein markkinointia ja toimin snorklausoppaana.

Seurasin sydäntäni ja tartuin kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, jotka luokseni tulivat.

Opintojeni loppumisen jälkeen en enää tiennyt mitä halusin tai missä halusin asua ja olla. Kaikki kokemani oli muuttanut minua, avannut minua ja tuntui etten enää mahtunut elämääni suomessa. Päädyin Tukholmaan, työskentelin ensin rekrytoijana, sitten HR päällikkönä ja opiskelin samanaikaisesti Arabiaa yliopistolla ja kävin äitini Valopallo-koulua.

Nautin tekemisestä, uuden oppimisesta ja kaikesta siitä mitä niin työ kuin opiskelu toi mukanaan. Ja samanaikaisesti polkuni alkoi hahmottumaan, Adventures of Love & Light sai alkunsa Tukholmassa ja Lundin muuton myötä siitä kehkeytyi työ; sain tehdä mitä rakastin, kirjoittaa Sielun Tarinoita.

Sielun Tarinoiden rinnalle nousi ajan kanssa energiahoidot, erilaiset kurssit sekä kanavoinnit. Tarve jakaa, inspiroida ja nostattaa hyvää tuntui tärkeältä, omalta.

Kuinka tietamattomyys avasia ovia joista en osannut unelmoidakaan ajatuksia elamasta ja sen ihmeellisyydesta

Lundista matkani jatkui suomen kautta Barcelonaan, jonne olen näiden kahden viimeisen vuoden aikana kotoutunut. Mikä tuntuu ihanalta ja ihmeelliseltä; kun on muuttanut niin usein, tuntuu melkein absurdilta olla samassa paikkaa niin kauan. Ja samanaikaisesti tämä kaupunki on koti, inspiraationlähde, minua tukeva ja maadoittava paikka.

Täällä on hyvä. Ja täällä olen jälleen kasvanut, kehittynyt, siirtynyt kohti uutta monen tutkimusmatkan jälkeen. Löytänyt itseni tavalla, jota en aiemmin ole kokenut. Varmuuden ja voiman itsestäni, tuen ja turvan itsestäni. Elämä on saanut lisää väriä ja vivahteita, syvyyttä, joka kumpuaa pysähdyksestä ja paikallaolosta.

Loppukesään astun innostuneena tästä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä, samanaikaisesti nauttien kirjoittamisesta ja energiahoidoista – tasapainoisesti eläen täällä Barcelonan auringon alla.

Säkenöivää kesää toivottaen,
Ida

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: