Ida Hedman

Elämme ajassa, jossa asiat tapahtuvat vauhdilla. Odotamme niiden tapahtuvan tässä ja nyt, heti.

Hitaudessa ja toistoissa on silti taikaa. Taikaa, joka ei kenties näy heti, mutta joka kantaa pitkälle. Taikaa, joka syntyy siitä, että pystymme koko olemuksellamme sisäistämään jotakin, hyödyntämään voimaamme syvällisesti, avautumaan kaikelle sille, mikä sisimmässämme virtaa.

Ja monesti tämä hitaus, harjoitukset ja pienetkin teot toisensa jälkeen unohtuvat elämän vilskeessä. Voi tuntua, että yhtäkkiä asiat lähtivät lentoon, jonkin ymmärtäminen voi tuntua hetkelliseltä ahaa-elämykseltä tai uudet kohtaamiset satunnaisilta yllätyksiltä.

Todellisuudessa olemme tehneet kauan ja paljon töitä näiden murroskohtien eteen. Lentoon lähtenyt liikeidea voi olla monen vuoden työn tulos, jatkuvuuden ja kaiken sen energian, jonka olemme siihen laittaneet ilmentymä.

Yhtäkkinen ahaa-elämys voi syntyä vuosien ja taas vuosien työstämisen, harjoittelun ja pohtimisen jälkeen. Minulle kävi näin itseni rakastamisen kanssa; vietin vuosia tutkien ja tunnustellen itseäni, tehden harjoituksia, tehtäviä ja pyrkien aktiivisesti rakastamaan itseäni.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut toimivan, vuosi toisensa jälkeen tuntui, että olin aina vain samassa pisteessä. Olin täysin tietämätön siitä, kuinka paljon kaikki tekemäni työ vaikutti minuun, vaikutti minuun kokonaisuutena, alitajuntaani, käyttäytymismalleihini ja siihen, kuinka olin itsessäni.

Eräänä päivänä tunsin vain asioiden loksahtavan kohdalleen, ymmärsin itseni rakastamisesta jotakin, joka oli aikaisemmin ollut täysin ulottumattomissani.

Tuo ymmärrys tuntui ahaa-elämykseltä, kuin se olisi noussut tyhjästä. Hiljalleen ymmärsin kuitenkin, että se syntyi kaikesta siitä, mitä olin oppinut ja kokenut. Siitä hiljaisesta ja pitkäjänteisestä työstä, jota olin tehnyt itseni eteen.

Hiljainen ja pitkäjänteinen työ kantaa mahdottoman paljon taikaa sisällään. Sitoutumalla johonkin, uskomalla siihen ja täydesti antautumalla sille, annamme sille energiaa, ruokimme jokainen päivä sitä mitä työstämme energiallamme. Kasvamme ja kehitymme hetki hetkeltä hieman enemmän.

Kasvamme, kunnes puhkeamme kukkaan.

Nykypäivänä tämä pitkäjänteinen työ jää usein näkymättömäksi. Tuo työ, joka on luonut sen pohjan, jonka päällä seisomme. Tuo työ, joka on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa näyttäytyy usein hyvin yksinkertaisena ja nopeasti syntyneenä muille (ja välillä myös itsellekin).

Riippumatta siitä mitä työstät, mistä haaveilet tai mitä haluat rakentaa todeksi, luotathan omaan prosessiisi. Luotathan siihen, että kuljet eteenpäin silloinkin, kun tuntuu ettei mitään tapahdu.

Jokainen pisara kasvattaa sitä valtamerta, jota rakennat. Luotathan siis itseesi ja siihen taikaan, jota maailmaan annat pisara kerrallaan. Luota toistoon, luota siihen, että pienikin hetki päivittäin tehden jotakin auttaa sinua eteenpäin.

Ja muistathan, jos seisot uuden edessä etkä oikein tiedä miten lähteä liikkeelle: kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Astu askel kerrallaan, tee yksi asia kerrallaan, anna unelmallesi edes muutama minuutti jokaisesta päivästäsi.

Hiljalleen ja melkein huomaamatta unelmista tulee totta ja kaikki ne pienet hetket, jotka olet käyttänyt unelmiesi työstämiseen kasaantuvat yhdeksi. Luovat kokonaisuuden.

Pisara kerrallaan, kivi kerrallaan, pieni teko kerrallaan, näin me rakennamme unelmistamme totta. Päivittäisellä taialla, jossa asuu enemmän voimaa kuin ehkä osaamme kuvitellakaan.

Mitä sinä luot todeksi jokainen päivä? Mille sinä annat energiaasi?

Selkiyttämällä seuraavat askeleet, luomalla tilaa näille askeleille, unelmat lähtevät rakentumaan.

Valolla ja rakkaudella,
Ida