Ida Hedman

Minulla on ollut ilo ja kunnia elää unelmiani hyvin voimakkaasti todeksi. Olen elämäni aikana kerta toisensa jälkeen luonut unelmistani totta, olen hyvin vapaasti päässyt toteuttamaan itseäni ja kokemaan aivan mielettömiä asioita.

Olen saanut tämän kaiken, mutta ennen kaikkea olen jokainen päivä valinnut itselleni sen elämän, jota elän. Olen täydesti heittäytynyt unelmiani kohden, olen ehdoitta kuunnellut sisintäni ja seurannut sydäntäni. Olen valinnut ja valitsen jokainen päivä itseni ja unelmani – unelmaelämäni.

Minulle tämä on tarkoittanut opiskelua, erilaisia työpaikkoja, oman yrityksen perustamista, lukuisia muuttoja, matkustamista, uuden oppimista ja kokemista, irtipäästämistä ja jälleen uuden luomista. Tämä on tarkoittanut itseni uudelleen löytämistä yhä uudelleen – sillä jokainen askel eteenpäin, jokainen uusi asia, oppi, tehtävä, maa, kaupunki ja kohtaaminen on opettanut minulle uutta, kasvattanut minua.

Elämä on kuljettanut minua valtavasti eteenpäin, avannut minua kerros kerrokselta ja jokainen unelma on avannut uusille mahdollisuuksille – ja jälleen uusille unelmille.

Helposti ajattelemme, että unelmamme ovat lopullisia – päämäärä, jota kohden kuljemme ja saavutettuamme ne olemme onnellisia itsessämme ja omassa elämässämme.

Oma polkuni on kuitenkin opettanut, että jokaisen unelman takana odottaa seuraava unelma. Kasvamme jatkuvasti, muutumme kokemustemme myötä ja tämä kasvu ja muutos on opettanut minulle, että tärkeämpää kuin tavoitteiden saavuttaminen on elää tavalla, joka tukee itseä. On tärkeämpää elää täydesti, itseään toteuttaen, juuri sellaisena kuin kunakin hetkenä on.

Minulle unelmaelämä on autenttista itsestä käsin elämistä. Läsnäoloa, josta kumpuaa iloa, inspiraatiota ja taikaa. Unelmaelämäni on matka, kiemurainen, ihmeellinen matka, jossa pääsen täydesti toteuttamaan itseäni ja seuraamaan sydäntäni. Jossa voin kokonaisvaltaisesti toteuttaa sieluntehtävääni niin suuresti kuin kunakin hetkenä pystyn. Kaikella sillä tiedolla, taidolla, rakkaudella ja voimalla, jota olen. Jota olen tässä ja tänään.

Unelmaelämäni salaisuuksia ovat salliminen, antautuminen ja läsnäolo. Nämä kolme voimaa tuovat avoimuutta ja inspiraatiota, auttavat kulkemaan omaa polkuani energian johdattelemana ja sen tukemana.

Tämä kaikki on ihanaa, unelmaelämä on ihanaa. Se on koko olemuksella elämistä, täyteläistä ja yltäkylläistä. Mutta, se vaatii myös valtavasti rohkeutta. Rohkeutta seistä itsessä, rohkeutta astua eteenpäin, rohkeutta ja rakkautta ymmärtää, ettei mikään ole pysyvää ja, että elämä on juuri sellaista joksi sen luo.

Sielun tarinoiden ja energiahoitojen kautta olen nähnyt, kuinka moni kamppailee samojen asioiden kanssa kuin minäkin; kuinka löytää rohkeus ja tasapaino, kuinka löytää oma polku ja mistä tietää onko tuo polku oikea. Miten luoda lisää merkitystä, miten luoda unelmista totta, mistä tietää, mikä oma tarkoitus on. Ja mitä jos kaikki meneekin pieleen, jos mistään ei tulekaan mitään.

Olen useasti seissyt näiden kysymysten äärellä. Peloissani ja epävarmana, epätietoisuuden ja mahdollisuuksien kynnyksellä.

Olen kuitenkin oppinut, ettei väärää polkua ole. Olen oppinut antautumaan. Olen oppinut luottamaan. Olen oppinut, että useammin kuin pelkään epäonnistumista, pelkään onnistumista.

Sillä mitä sitten, jos kaikki onnistuu, menestyn, ja en haluakaan tätä?

Olen oppinut armollisuudesta itseäni kohtaa, itseni rakastamisesta ja sallimisesta. Lempeydestä. Hetkessä elämisestä ja siitä, että jokainen hetki kuljettaa seuraavaan. Silloinkin kun oma polku ja unelmat muuttuvat.

Sieluntehtävämme pysyy kenties samana, mutta meillä on rajaton määrä mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväämme. Ja usein ensimmäinen askel unelmia kohden avaa kukoistavan polun, joka johdattaa jälleen seuraavaan unelmaan. Seuraavaan tapaan toteuttaa itseään ja sieluntehtäväänsä.

Olen oppinut, että me kurotamme aina vain korkeammalle. Kuten puu, luomme syvät juuret – opimme tuntemaan itsemme, kuinka huolehtia itsestämme, rakastaa itseämme, kuinka ilmentää itseämme. Ja sitten kasvamme, kurotamme korkeuksiin, kasvatamme oksia, luomme nuppuja, lehtiä ja hedelmiä. Ja kun on aika, vetäydymme itseemme – pudotamme lehtemme, puramme vanhan pois, jotta voisimme jälleen kasvaa, luoda uutta, kantaa uusia hedelmiä.

Aina itseämme toteuttaen. Aina omaa tarkoitustamme, sieluntehtäväämme toteuttaen, omalla tavallamme, jatkuvasti uusiutuen, tarkoituksenmukaisesti. Täydesti eläen.

Olen oppinut, että unelmat elävät hetkessä, että meissä jokaisessa on suunnattomasti valoa ja, että me jokainen ansaitsemme elää itseämme, tehtäväämme ja unelmiamme todeksi.

Valolla & rakkaudella,
Ida