Ida Hedman

Olemme virtaavia jokia, ympäristöämme muovaavia voimakkaita ihmeitä, ympäristöstämme vaikuttuvia alati laajenevia, supistuvia, mutkittelevia kokonaisuuksia.

Toisinaan kuljemme vauhdilla eteenpäin, milloin iloisesti pulputen, milloin raivokkaasti laskeutuvana vyörynä. Toisinaan löydämme itsemme pysähtyneinä.

Pysähtyneinä ja ajatellen, että pääsimme perille. Tätä kohden kuljimme. Tätä elämämme on – tällaisia olemme, nyt, aina ja ikuisesti.

Hetken pysähdyksen jälkeen kaipaamme kuitenkin liikettä. Tunnemme, kuinka tarvitsemme enemmän tilaa. Tunnemme kutsun kulkea jotakin uutta kohden, tunnemme, kuinka pysähtyneinäkin olemme virranneet.

Virranneet, liikkuneet, eläneet kosketuksissa sen maailman kanssa, jonka sylissä lepäämme. Ja nyt on jälleen aika liikkua, ottaa mukaan oppimamme, aika päästää irti siitä mikä ei ole meitä varten;

On aika virrata uudenlaisena,
uudella tavalla,
uusia reittejä, maisemia,
uusia uria maan pintaan luoden.

Virrata, sillä olemme syntyneet virtaamaan, elämään vapaina, sisimpäämme kuunnellen, omaan tahtiimme, omia reittejämme kulkien.

Olemme syntyneet elämään, kokemaan ja luomaan. Yhä uudelleen, yhä suuremmin. Uljaina, voimakkaina ja vapaina tässä maailmassa.

Välillä kuitenkin unohdamme tämän luontaisen virtaavuuden, tarpeen liikkua. Unohdamme, kuinka pysähdys ei ole päämäärä, kuinka emme ole kiveen veistettyjä, raameihin asetettuja. Välillä unohdamme, ettei meidän tarvitse tai kuulu asettaa itseämme lokeroon, luoda elämällemme ja itsellemme sääntöjä, rajoja ja raameja.

Unohdamme, että jokaisen unelman takana elää uusi unelma. Kuinka jokaisen notkon takan asuu uusi maisema, uutta tehtävää, koettavaa, luotavaa ja muutettavaa.

Ja silloinkin, kun jokemme laajenee valtamereksi, silloinkin virtaamme – virtaamme, kasvamme, kehitymme, tanssimme aallonharjalla sisäisiä virtauksiamme ilmentäen.

Muistathan rakkain, ettet ole syntynyt olemaan paikallasi.

Olet syntynyt virtaamaan vapaana,
vapaana ja voimakkaana kuin valtameret,
omaa maailmaasi jokainen hetki luoden,
itseäsi todeksi tuoden,
jokainen päivä hieman suuremmin, syvemmin, vahvemmin.

Kun kuulet kutsun liikkua, tunnet, että on jälleen aika astua uuteen, annathan itsellesi vapauden virrata.

Virrata omaan tahtiisi, sydämesi sykkeiden rytmiin, sisimpääsi toteuttaen, villinä, vapaana ja voimakkaana, lempeästi maan syleilyssä, omaa todellisuuttasi jokainen hetki kauniisti muovaten.

---