Ida Hedman

Kävin museossa viime sunnuntaina, minun oli jo pitkään pitänyt käydä, mutta olin pitkittänyt vierailua. Menin Tukholman Välimeren-museoon, jossa on näyttely
حكايات من سوريا – Hakaayaat min Suuria – Tarinoita Syyriasta. Seisoin suuressa avoimessa salissa, jonne oli aseteltu muistoesineitä vieri viereen ja jokaisen esineen viereen oli tulostettu tarina. Esineet olivat tavallisia ulkonäöltään, jokapäiväisiä, mutta niiden sisään kätkeytyi tuhansia tarinoita, muistoja, kaipuuta, surua, iloa, ymmärtämättömyyttä. Jokaisen esineen takana oli henkilökohtainen tarina Syyriasta, kotimaasta, paosta, perheestä, rakkaista, edesmenneistä ja elämästä uudessa paikassa.

Ympärilläni juoksi lapsia ja minä seisoin ja luin. Luin joka ikisen tarinan. Luin ja itkin. Kyyneleet vierivät poskilleni jokaisen sanan myötä ja surin sitä maailmaa, jossa elän. Jossa me elämme, kaikki yhdessä.

Olemme usein niin irtautuneita ulkopuolisesta maailmasta, että emme osaa edes ajatella, mitä kaikkea koko maailma voi pitää sisällään. Elämme omassa kuplassamme, jonka seinät rajaavat kaiken mikä ei omaan todellisuuteemme kuulu pois. Olemme usein niin keskittyneitä itseemme, ettemme pysähdy näkemään ihmisiä ympärillämme. Emme osaa ymmärtää heitä, heidän käytöstään tai mielipiteitään, jos ne eroavat omistamme. Keräämme vierellemme samankaltaisia ihmisiä ja näin tuudittaudumme omaan turvalliseen todellisuuteemme.

Välillä olisi hyvä kurkistaa oman kuplan ulkopuolelle; todella asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää miten hän ajattelee ja miksi hän ajattelee eri lailla. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä toistemme kanssa voidaksemme kanssakäydä. Meidän ei tarvitse luopua omista ajatuksistamme ja mielipiteistämme, vaikka ymmärtäisimme toista. Erilaisuuden kohtaaminen on tärkeää ja se avaa silmämme maailmalle. Astuessamme ulos omasta kuplastamme, luodessamme tilaa uudelle ja salliessamme erilaisuuden tulee maailmastamme rikkaampi. Huomaamme myös, ettei elämä ole niin mustavalkoista kuin helposti ajattelemme, ja saadessamme perspektiiviä muuttuu myös näkemys omasta elämästämme.

Ehkä helpoin ja silmiä avaavin kokemus on matkustaminen. Mennessämme uuteen maahaan ja kulttuuriin astumme hyvin selkeästi oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Kohtaamme erilaisuutta jokaisessa hetkessä ja maailmamme laajenee vauhdilla silmiemme edessä. Toinen tapa on kuunnella, todella kuunnella toista ja hänen tarinoitaan elämästä. Kuunnella, ilman valmiutta vastata, väittää vastaan tai auttaa. Ainoastaan olla läsnä toiselle ja kuunnella. Näin voimme helposti nähdä jonkun toisen todellisuuteen, jos vain sallimme sen itsellemme.

On tärkeä astua ulos omasta todellisuudestaan, kuulla ja nähdä mitä muuta maailmassa on, sillä loppujen lopuksi olemme kaikki yhtä. Vaikka asuisimme tuhansien kilometrien päässä toisistamme, aivan erilaisissa todellisuuksissa, elämme silti yhdessä tässä maailmassa. Jokainen tekomme, sanamme ja ajatuksemme levittää energiaa ympärilleen. Jos kuljemme päivät pitkät tuomiten toisia, kylvämme itsellemme armotonta maailmaa. Jos suljemme sydämemme emmekä suostu olemaan läsnä, luomme kylmyyttä ja yksinäisyyttä ympärillemme. Viha luo vihaa, kun taas rakkaus tuo rakkautta. Ilo lisää onnea ja hymy leviää suusta toiseen.

Olemme kaikki yhtä ja yhdessä olemme myös vastuussa maailman tilasta. Yksikään syyttävä sormi ei tule meitä pelastamaan. Ainoastaan rakkaus, puhdas ja pyyteetön rakkaus voi viedä meitä eteenpäin ja parantaa meitä. Elämme kaikki jonkinlaisessa kollektiivisessa negatiivisuudessa, joka on levinnyt maailmaan. Jos vastaamme tähän olemalla itse negatiivisia, kuljemme ainoastaan taaksepäin.

Levittämällä hyvää, levittämällä rakkautta, voimme luoda muutosta. Me, kaikki yhdessä, voimme muuttaa maailmaa. Muutos alkaa, niin kuin hyvin usein, itsestä. Kääntymällä sisäänpäin, omaan sydämeemme ja löytämällä syvän rakkauden itsestämme, voimme todella elää rakkaudellisina olentoina maan päällä.

Kuunnellaan siis viisaita sydämiämme ja luodaan yhdessä rakkaudentäyteinen maailma, jossa on hyvä elää – riippumatta siitä kuka on ja missä on. Meille kaikille, sillä olemme yhtä.

Rakkaudella,
Ida

Lue lisää taidenäyttelystä ja kuuntele tarinoita Medelhavs museet –verkkosivuilla.