Ida Hedman

Sallitko itsesi roihahtaa liekkeihin ja palaa täydesti intohimollesi, luotko jokainen hetki todeksi omaa sisäistä maailmaasi, sallitko oman sydämesi heijastua näkyvänä ja kuuluvana maailmaan?

Moni kokee kutsun johonkin muuhun kuin mitä tässä hetkessä tekee, moni näkee ja tuntee kuinka elämä voisi olla erilaista, kuinka oma intohimo elää jossakin aivan muualla kuin käsillä olevassa työssä.

Kuulemme tarinoita uramuutoksista, hypyistä tuntemattomaan, sydämen seuraamisesta, onnistumisista ja onnellisuudesta uudesta. Monelle tuo hyppy omaan intohimoon tuntuu mahdottomalta omassa elämässä, moni ei näe kuinka tehdä muutos ja miten tuo muutos kannattelisi. Monelle oma intohimo on vielä hämärän peitossa.

Viettämällä aikaa itsensä kanssa, rauhassa ja vailla häiriöitä, oma sydän alkaa muistuttamaan äänestään. Sitä huomaa siirtyvänsä tekemään asioita, jotka kutsuvat, tuntuu kuin löytäisi uudenlaisen ilon elämästä, uudenlaisen inspiraation tekemiseen.

Toisilla taas mahdottomuus täydesti tehdä omia juttuja, muistuttaa kivuliaasti kaikesta siitä, mitä kaipaa, mitä haluaisi tehdä. Tuntee, kuinka oma sydän sykkii jollekin, joka tuntuu olevan täysin käsiemme ulottumattomissa.

Unelmamme ovat tarkoitettuja toteutettaviksi, mutta aina emme voi lähteä niitä suin päin toteuttamaan. Yhdelle tämä tarkoittaa oman intohimon etsimistä ja itseensä tutustumista, toiselle kärsivällistä odottamista.

Usein voi löytää itsensä hämmentyneenä, epäuskoisena siitä, että tietää, tietää, että kuuluisi tehdä jotakin (vaikkei tietäisi, mikä tuo jokin on), kuulee kutsun, muttei näe polkua määränpäähän, yrittää kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei tunnu onnistuvan tai liikkuvan eteenpäin.

Unelmaelämään astuminen on toisinaan turhauttavaa, kivuliasta ja tuntuu päättymättömältä eksymiseltä. Me emme kuitenkaan koskaan ole eksyneet, emme kamppaile tai koe vastoinkäymisiä turhan takia.

Välillä, jotta voisimme täydesti toteuttaa itseämme ja omaa intohimoamme, on meidän ensin elettävä läpi jotakin muuta, meidän on kasvettava siihen rooliin, joka meitä odottaa, meidän on kuljettava läpi myrskyjen ja myllerrysten, jotta voisimme seistä vakaina omilla jaloillamme.

Kaikki mitä me elämme ja koemme, kaikki murheet, kiertotiet ja haasteet ovat hyvin tarkoituksenmukaisia, ne auttavat meitä juurtumaan, auttavat meitä asettumaan itseemme. Ne auttavat meitä tutustumaan itseemme, kohtaamaan itsemme, selkiyttämään itsellemme, mitä me todella haluamme, mitä haluamme luoda todeksi ja mistä tuo inspiraatio ja voima kumpuaa.

Joillekin tämä on itsestään selvää, toiset joutuvat etsimään kauemmin. Jotkut ovat jo valmiita tekemään ja toteuttamaan, mutta maailma ei vielä ole valmis – he joutuvat odottamaan, odottamaan sitä, että energia avautuu, että heidän aikansa avautuu. Toiset kulkevat pitkiä matkoja luoden omaa itseään todeksi jo heti alusta alkaen.

Meillä jokaisella on omanlaisensa polkumme ja oli polkusi mikä tahansa, ethän luovu toivosta. Energia tässä hetkessä avautuu, maailma muuttuu ja tämä muutos tarkoittaa sitä, että yhä useampi meistä pääsee vahvemmin toteuttamaan omaa sieluntehtäväänsä.

Joten jos nyt kuulet kutsun, tunnet jonkin vetävän puoleesi, tartu siihen. Tartu siihen ja anna sen viedä sinut uudelle matkalle. Älä hätäänny epäonnistumisista tai esteistä, älä epäile polkuasi, astu luottavaisesti eteenpäin ja usko siihen, että jokainen askeleesi vie sinua juuri sinne, minne on tarkoituskin. Jokaisella askeleella luot itseäsi todeksi, vaikkei se aina siltä tuntuisi.

Luotathan siis rakkain säihkysielu, luota unelmiisi, avaudu niille ja anna niiden viedä sinut mukanaan. Salli epävarmuus, antaudu kokeilemaan ja tiedä, tiedä, että kun aika on oikea kaikki palaset loksahtavat kohdilleen – sinun tarvitsee vain olla avoin unelmillesi ja elämällesi, avoin sille matkalle, joka jokainen hetki kuljet.

Sillä usein unelmat avautuvat hiljalleen, kuin huomaamatta, siinä hetkessä, kun sallimme kaiken sen mikä on, kun elämme täydesti antautuneena tälle hetkelle ja tästä hetkestä käsin. Kun emme pyri luomaan muutosta, vaan antaudumme virran vietäväksi ja olemme itse muutos. Olemme elämä, jokaisella solullamme.

Rakkaudella,
Ida