Viime viikkona mielessäni on pyörinyt paljon unelmia ja toiveita. Kuiskauksia, joiden toivon elämän vastaanottavan. Hiljaisia pyyntöjä jostakin paremmasta, toiveita tulevalle ja täysin uusia unelmia, jotka ovat kummunneet elämästä ympärilläni. Näiden uusien ja vanhojen unelmien keskellä olen seurannut omaa ajatusmaailmaani, mieleni liikkeitä ja jälleen saanut muistutuksen siitä, kuinka paljon omat ajatuksemme vaikuttavat elämäämme ja oloomme. Pysähdyin kysymään itseltäni; Annanko unelmilleni tilaa toteutua?
Sallinko itseni uskoa siihen, että unelmani voivat toteutua, että toiveisiini vastataan vai löydänkö itseni etsimässä syitä epäonnistumiselle? On vaikea ymmärtää kuinka suuri vaikutus ajatuksillamme ja asenteillamme on todellisuuteemme.
Jokainen ajatus, uskomus ja tunne, jonka päästämme ilmoille tuo mukanaan valtavan energian virtauksen – energian, joka vetää puoleensa sitä, mitä me ajattelemme.
Huomaamattamme voimme elää juuri sellaista elämää, jonka olemme itsellemme kuvitelleet. Usein luomme todellisuutemme hyvin tiedostamatta, kyseenalaistamatta vaikutustamme vallitseviin olosuhteisiin ja uskoen, että jokin ulkopuolinen mahti on tehnyt elämästämme juuri sellaista kuin se on.
Luomme kuitenkin itse oman elämämme ja todellisuutemme heijastaa jokainen hetki vahvasti omia ajatuksiamme ja uskomuksiamme itsestämme ja elämästämme. Mitä enemmän keskitymme pelkoihimme, sitä vahvemmin teemme niistä todellisia. Jos uskomme epäonnistuvamme, ohjelmoimme itsemme epäonnistumaan.
Uskoessamme, että elämä on täydellistä saavuttaessamme jonkin unelman, emme salli itsellemme unelmaelämää ilman ehtoja. Salakavalasti mielemme on usein vaatimassa meiltä jotakin, käymme itsemme kanssa kauppaa ja usein poistamme unelmamme valikoimasta.
MITÄ JOS EHTOJEN JA VAATIMUSTEN SIJAAN KESKITTYISIMME UNELMIIMME?
Mistä sinä unelmoit, miltä unelmasi näyttää, miltä unelmasi tuntuu? Tunnetko iloa ja innostusta, syvältä kumpuavaa rauhaa ja varmuutta miettiessäsi unelmaasi?
Minä tunnen, ja epäilysten sijaan annan näiden positiivisten tunteiden nousta pintaan. Kuulen mieleni huutavan miten, milloin, miksi? mutta, annan näiden kysymysten tulla ja mennä. Minun ei tarvitse reagoida niihin, minun ei tarvitse vastata niihin.
Luotan siihen, että vedän puoleeni juuri sitä, mitä tässä hetkessä tarvitsen. Luotan siihen, että vedän puoleeni kaikkea sitä, mikä auttaa minua eteenpäin unelmaelämässäni.
Minulla ei ole vastauksia tai takeita, usein pelkään, huolehdin ja murehdin. Mutta, hiljentymisen kautta löydän rauhan ja luottamuksen. Löydän uskon itseeni ja unelmiini. Elämästäni poistuvat ehdot ja jäljelle jää pyyteetön rakkaus ja ehdoton salliminen.
Annan unelmilleni tilaa lentää, liidellä ja kasvaa. Seuraan sydäntäni tässä hetkessä ja luotan omaan ohjaukseeni, tuntemuksiini siitä, mikä on minulle hyväksi, mikä on minulle oikeaa tässä ja nyt. Tästä hetkestä, luottamuksesta ja rakkaudesta ponnistan seuraavaan hetkeen. Soljun elämän mukana, luottavaisena, tyynenä ja rakkautta täynnä. Kohti unelmiani. Eläen unelmaani.
Usein unelmiemme tiellä seisoo alitajuinen ajatus siitä, että emme ansaitse unelmiamme. Ensimmäinen askel kohti omaa unelmaelämää on itsensä rakastaminen. Mitä vahvemmin rakastamme itseämme ja sallimme itsellemme rakkaammin, sitä vapaammin myös sallimme itsellemme omat unelmamme.
Rakkaudella,
Ida
Ida Hedman 
Vastaa