Ida Hedman

Oletko sinäkin joskus jättänyt jotakin kokemaasi kertomatta, koska huomaat ettei toinen ole valmiustilassa kuuntelemaan sinua, koska toinen on liian kiireinen, liian huonolla tuulella? Oletko sinäkin joskus tavannut henkilöitä joiden seurasta nautit tuhottoman paljon, muttet oikein saa sanotuksi, kuinka paljon heitä rakastat? Oletko sinäkin joskus jättänyt jotakin saavutustasi hehkuttamatta ja juhlistamatta, koska et ole halunnut tehdä itsestäsi liian suurta numeroa? Oletko sinäkin joskus jättänyt kertomatta kuinka paljon sattuu, miltä tuntuu, mikä koskee, koska et ole halunnut olla vaivaksi?

Niin minäkin. Olen myös oppinut, että ehkä parasta mitä voi itselleen tehdä on sallia, sallia itsensä juuri sellaisena kuin on. Siinä on jotakin niin sanoinkuvaamattoman vapauttavaa, kun päästää irti kaikista kahleista, estoista ja tukoksista. Kun antaa itselleen luvan olla juuri sellainen kuin on, toimia juuri niin kuin tuntuu hyvältä. Kun antaa itselleen luvan kertoa, rakastaa, jakaa, juhlistaa ja tuntea. Annathan siis itsesi jakaa kaikkea sitä mitä koet, niin hyvää kuin huonoa, sillä jakamisessa on voimaa. Mahdottoman suurta voimaa.

Liian usein ajattelemme, ettemme voi tehdä jotakin. Jätämme sanoja kurkkuumme, koska kuvittelemme ettei niitä voi päästää ilmaan. Sullomme tunteemme jonnekin syvälle sydämemme sopukoihin, koska ajattelemme ettei niitä kuulu näyttää. Emme luo, vaikka sormemme syyhyävät inspiraatiosta, koska ajattelemme, ettemme pysty, osaa tai voi. Piilottelemme itseämme, koska ajattelemme, että näin sovimme paremmin maailmaan – näin meidät hyväksytään.

Kaikki minkä jätämme sanomatta, tekemättä, kaikki mitä emme näytä, anna itsessämme näkyä, varastoituu meihin. Vuosien kuluessa tuosta varastosta tulee raskas kantaa, takka, jota vedämme perässämme. Taakka, joka vetää meitä alas, lyyhistää meidät vaikka kuinka yritämme seistä suorina.

Tarkoituksenamme on elää ja kokea maailma juuri sellaisena kuin olemme ja mitä enemmän rajoitamme itseämme, sitä vähemmän pääsemme kokemaan. Sitä harmaammaksi ja tunnottomammaksi maailmamme käy. Askeleemme muuttuvat raskaiksi, emmekä pääse eteenpäin.

Voimme vapautua tuosta taakasta vapauttamalla itsemme. Antamalla itsellemme luvan vapaasti sanoa, mitä tunnemme. Antamalla tunteillemme tilaa, tekemällä ne näkyväksi, jakamalla niitä. Antamalla itsellemme luvan tehdä ja luoda mitä ikinä haluamme. Kokeilla, epäonnistua, kokea. Rohkeasti ja estoitta, itseämme ja omia todellisia tarpeitamme kuunnellen.

Mitä vapaammin annamme itsellemme tilaa, sallimme itsemme, sitä vapaammaksi elämämme muuttuu ja sitä kevyemmäksi olomme muuttuu. Kun todella seuraamme sydämemme ääntää, kunnioitamme omaa itseämme ja tarpeitamme, löydämme kirkkaana loistavan energian itsestämme – todellisen elämänvoimamme.

Ja tuo elämänvoima on suunnaton, henkeäsalpaava. Se on vapaa ja villi, se kulkee estoitta tässä maailmassa loistaen valloittavan kirkkaana.

Ethän siis koskaan pienennä itseäsi. Ethän koskaan rajoita itseäsi. Annathan itsellesi luvan elää täydesti, tuntea ja kokea vapaasti – ja aivan yhtä vapaasti jakaa kaikkea tuntemaasi ja kokemaasi. Kerro kuinka rakastat toista, iloitse onnistumisia, juhlista elämää, avaa itsesi maailmalle. Annathan itsesi astua keveyteen, vapauteen ja löytää elämänilon, sen valtavan innostuksen, joka syntyy, kun teet sitä mille sydämesi sykkii. Kun annat sydämesi sykkiä. Kun annat itsesi elää, vapaasti ja juuri sellaisena kuin olet.

Jaathan sydämesi saloja maailmalle, sillä sinä olet mahdottoman upea ja kaunis omana itsenäsi. On suuria kunnia saada jakaa tämä planeetta kanssasi, ihmisyys kanssasi. Olemassaolosi tuo valtavasti iloa ja inspiraatiota muille, enemmän kuin osaat kuvitellakaan. Joten jaathan, jaathan omaa kauneuttasi estoitta?

Rakkaudella,
Ida