Ida Hedman

Viime ajat ovat olleet täynnä suuria muutoksia, niin sisäisiä kuin ulkoisia. Maailma on herätellyt meitä muuttamaan niin tapojamme kuin tottumuksiamme, pyytänyt meitä astumaan eteenpäin, vahvemmin itseemme.

Niin suunnattoman moni, jonka olen kohdannut, on kertonut kuinka he ovat astumassa johonkin täysin uuteen, kuinka he parhaillaan elävät muutosta, avautuvat uusille kaupungeille, maille, kodeille, koulutuksille, töille… Kuin olisimme kollektiivisesti astuneet uuteen ja nyt seisomme hieman häkeltyneinä ja hämmentyneinä kaiken tämän uuden keskellä.

Uuteen astuminen on aina mielettömän jännittävää, se on tunteiden vuoristorata, heittäytymistä. Innostavaa antautumista parhaimmillaan, tuskaista kamppailua pahimmillaan. Olen muistellut, mitä uusiin kaupunkeihin ja maihin muuttaminen on minussa herättänyt, mitä koin, kun ensimmäistä kertaa lähdin Malesiaan ja mitä eri kokemuksia eri maat toivat mukanaan, eri uutuudet minussa herättivät.

Olen tunnustellut, kävellyt takaisin menneeseen, raakaan uutuuteen, innostukseen ja pelonsekaisiin tunnelmiin. Kuusi muuttoa, kuuteen eri kaupunkiin eri puolilla maailmaa kahdeksan vuoden aikana on opettanut minulle paljon. Niin uudessa ympäristössä elämisestä kuin jatkuvasta luopumisesta. Siitä kuinka maailma kannattelee, kuinka muutos on alati läsnä ja ennen kaikkea se on opettanut omasta voimastani.

Oli kyseessä muutto tai jokin muu muutos, jokin muu uusia asia, johon olet astumassa, muistathan:

Päästää irti odotuksista. Odotuksista irtipäästäminen ei ole helppoa, mutta sen arvoista. Anna virran viedä, elämän kuljettaa. Kohtaa kaikki uusi uteliaisuudella, mielenkiinnolla. Olemme täällä oppimassa ja kokemassa, ja parhaiten pääsemme kokemaan, kun antaudumme kaikelle sille mikä on. Kun luovumme odotuksistamme ja hyväksymme elämän sellaisena, kuin se on. Kun emme kamppaile vastaan, vaan annamme itsemme kulkea virran mukana kaikki aistit avoinna.

Ottaa vastaan jokaisen mahdollisuuden ja päästää irti jokaisesta pelosta. Tätä olen toistanut itselleni jo vuosia; ota vastaan, päästä irti. Ole rohkea, ota rohkeasti osaa elämään. Vaikka pelottaisikin. Sillä uuden äärellä väistämättä pelottaa, se on luonnollista. Voimme silti kulkea pelon ylitse, toimia vaikka pelottaa. Antautua epämukavuudesta huolimatta.

Sillä meissä on niin valtavasti voimaa ja tuon voiman löydämme ehkä useimmiten, kun olemme yksin maailman toisella puolella. Uudessa ympäristössä, josta emme tiedä mitään, jossa emme tunne ketään. Tuossa hetkessä, kun ymmärtää oman pienuutensa ja irrallisuutensa löytää itsensä, oman voimansa ja oppii tukeutumaan itseensä. Oppii luottamaan itseensä, omaan kyvykkyyteensä, omiin vaistoihinsa. Tuossa hetkessä todella elää itsestään käsin ja itseään kuunnellen, rakastaen ja ehdoitta.

Että uusi innostaa, saa sinut nousemaan innokkaana uuteen päivään, uusiin kokemuksiin. Tunnet, kuinka kaikki on mahdollista ja mitä tahansa voi tapahtua. Muistathan myös, että tarvitset lepoa. Kuuntelethan itseäsi, miten voit, miten jaksat. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, kaikkeen ei tarvitse pystyä ja kaikesta ei tarvitse nauttia. Tämä on sinun elämäsi, sinun kokemuksesi, luo siitä omanlaisesi, juuri sellainen, josta nautit.

Edetä asia kerrallaan, askel kerrallaan. Thaimaassa meillä oli tapana sanoa, että Thaimaa huolehtii sinusta. Tosiasiassa maailmankaikkeus, elämä, huolehtii sinusta. Tuntui jokin asia kuinka ylitsepääsemättömältä tahansa, tiedä, että kaikki kyllä selviää. Kaikki selviää aikanaan ja sinä olet paljon vahvempi kuin tiedätkään. Luota siis siihen, että pärjäät, sillä sinä kaunis valonlapsi pärjäät aivan varmasti.

Ja jos jokin ovi ei aukea, se ei ole sinulle tarkoitettu. Kaikki mitä koet, on sinulle tarkoitettu, joten antaudu kaikelle ihmeelliselle, jota saat kokea. Nauti kaikesta uudesta, jota saat kokea. Nauti, iloitse, ihmettele ja rakasta tätä seikkailua, joka on elämäsi. Kohtaa niin ylä- kuin alamäet uteliaisuudella ja avoimuudella. Löydä luottamus ja nauti elämän tanssista, sillä kaikki mitä koet, on omalla laillaan ihmeellistä.

Toivotan sinulle säkenöiviä uusia kokemuksia,
läsnäolevasti ja rakkaudella,
Ida