Ida Hedman

Kuka sinä olisit, jos rakastaisit itseäsi ehdoitta? Kuka olisit, jos et antaisi suojamuuriesi sanoittaa elämääsi, jos kulkisit avoimena ja vapaana maailmassa?

Matka itsensä rakastamiseen on myös matka itseen, matka läpi niiden suojamuurien ja esteiden, jotka on luonut selvitäkseen elämässä. Jotka ovat nousseet, kun niitä eniten olemme tarvinneet. Usein unohdamme laskea nämä suojamuurit ja ne jäävät elämään kanssamme. Ne muovaavat meistä tietynlaisia, henkilöitä, jotka tunnistamme, omanlaisiksi persooniksemme.

Sukeltaessa itseensä, antautuessa täydesti itsensä rakastamiselle, tulee hetki, jolloin joudumme luopumaan näistä suojamuureista. Joudumme päästämään irti siitä, mikä on ollut, jotta voimme kasvaa täydesti siihen mikä on tuleva. Jotta voimme kasvaa täydesti omaksi itseksemme.

On pelottavaa päästää irti tuttuudesta, on pelottavaa päästää irti kaikesta siitä, minkä itsessään tunnistaa. On pelottavaa päästää irti niistä asioista, jotka ovat luoneet meistä meidät, jotka ovat sanoittaneet persoonamme. On pelottavaa tiedostaa, että me emme välttämättä edes tunne itseämme, emme tunne sitä säkenöivää henkilöä, joka on piilossa kaikkien suojamuurien takana.

Itsensä rakastaminen on matka itseen, syvälle itseen, jolloin jokainen hetki pysähdymme kysymään: miten minä voin tässä hetkessä ja mitä minä tarvitsen tässä hetkessä. Se on jatkuvaa pysähtymistä ja kysymistä, kokeilemista ja tunnustelemista. Tutustumista. Tutustumista siihen valloittavaan henkilöön, joka olet.

Tutustumista vailla ennakko-odotuksia tai vaatimuksia, tutustumista avoimesti ja sallivasti. Sen ymmärtämistä, että vaikka tämä eilen vielä tuntui hyvältä se tänään voi tuntua pahalta. Irtipäästämistä niistä tavoista, joiden huomaamme vievän meiltä energiaa. Niiden asioiden lisäämistä, jotka tuovat meille energiaa.

Itsensä rakastaminen on tutkimusmatka itseen ja se vaatii valtavasti rohkeutta. Rohkeutta sallia se mikä on, rohkeutta tutustua itseensä uudelleen. Rohkeutta laskea ne suojamuurit, joita emme enää tarvitse ja seistä paljaina tuulessa. Seistä paljaina maailmassa ja antaa valomme loistaa vailla esteitä.

Sillä, kun uskaltaudumme kurkistamaan suojamuurien taakse, näemme että niiden takana odottaa valtavan valovoimainen ja uskomattoman kaunis olento. Siellä odottaa me itse, sinä itse, kaunein ja puhtain sinä, joka on niin valtavan voimakas puhtaassa olomuodossaan, että tuntee hetken tarvetta sulkea ovi. Sitä epäilee, että voiko tuo olla minä, voiko tuo mahdottoman voimakas ja kaunis olento olla minä.

On se. Luota siihen, että sinussa asuu sellainen valo, jota et osaa kuvitellakaan. Luota siihen, että kun muurit ympäriltäsi murenevat kasvat suuremmaksi kuin osaat kuvitellakaan. Kasvat omaan kokonaisuuteesi, tulet kokonaiseksi. Astut itsesi ulkopuolelta itseesi, oman elämäsi ja kokonaisuutesi keskiöön, ja kun toimit tuosta keskiöstä, huomaat kuinka kaikki stressi, ahdistus ja jännitys katoavat. Seuraat sydäntäsi, aina ja ehdoitta, toimien omasta itsestäsi, omasta voimastasi ja omasta viisaudestasi käsin.

Matka itseen on toisinaan pelottava, se vaatii sunnattomasti rohkeutta, mutta se on myös kaiken rohkeuden arvoinen. Se on kaiken luopumisen ja irtipäästämisen arvoinen. Se on kaiken rakkauden arvoinen, Sinä olet kaiken rakkauden arvoinen. Eikä sinun tarvitse kulkea tuota matkaa yksin.

Rakkaudella,
Ida