Miksi et salli itsellesi sita mita tassa hetkessa tarvitset harjoitus omien rajojen kohtaamiselle

Miksi et salli itsellesi sitä, mitä tässä hetkessä tarvitset? Harjoitus omien rajojen kohtaamiselle

Mikä seisoo itsesi rakastamisen tiellä? Mitä rajoja ja esteitä olet luonut rakkaudelle? Millaisia sääntöjä olet asettanut itsesi rakastamiselle? Mietin näitä kysymyksiä ja katselen sitä näkymätöntä muuria, joka toisinaan nousee itseni ja itseni valitsemisen välille. Sitä estettä, joka ei salli itse rakkautta, itseni rakastamista. Onko sinullakin tuollainen este, häilyvä muuri, jonka olemassaoloa et oikein ymmärrä?

Jotta tuon esteen saisi purettua, jotta voisi täydesti antautua rakkaudelle ja itsensä rakastamiselle on ensin ymmärrettävä, mikä pitää meidät irti rakkaudesta. Mikä on saanut meidät niin vahvasti uskomaan, ettemme ansaitse rakkautta? Ettemme kykene antamaan itsellemme kaikkea sitä rakkautta, jonka tarvitsemme. Jonka tiedämme tarvitsevamme. Kaikkea sitä, jonka tiedämme tuovan meille hyvää oloa.

Mutta, miten lähestyä jotakin niin vaikeasti tavoiteltavaa, niin abstraktia, jotakin, jonka olemassaoloa on niin vaikea käsittää? Olen pohtinut tätä, miettinyt ja kummastellut. Katsonut itseäni, tarkkaillut omaa itseäni ja käyttäytymistäni.

Alkuun löysin itseni tunnustelemasta millaisessa ympäristössä viihdyn, millainen ympäristö tukee kokonaisuuttani. Vaikka oman voimamme avain on itsessämme, ei se tarkoita, ettemmekö voisi saada apua ja tukea ulkopuolelta. Se ei tarkoita, ettemme voisi kääntyä ympäristön puoleen ja saada siitä voimaa, kun sitä eniten tarvitsemme. Sillä maailmankaikkeus seisoo tukenamme jokainen hetki, jos vain sallimme itsellemme tuon tuen ja avun.

Löysin itseni hengittämästä puhdasta meri-ilmaa, kävelyiltä luonnossa, ihailemasta auringonlaskua ja tuulen tuiverrusta. Löysin itseni juuriltani, luonnosta, maadoittuneena äitimaan syleilyssä. Nauttien täydesti siitä voimasta ja valosta, joka virtaa lävitseni maasta ja maahan, osana elämän kiertokulkua.

Luonto on valtavan voimakas ja kokonaisuuttamme tukeva. Lempeän voimakas tässä ajassa, tässäkin hetkessä, jolloin luonto itse kaipaa suuresti apua. Ehkä juuri sen takia on entistä tärkeämpää löytää itsensä ympäristöstä, joka tukee omaa kokonaisuutta. Ympäristöstä, johon tuntuu kuuluvansa, jonka kanssa voi elää puhtaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa. Symbioosissa, jossa toinen tukee toista vastavuoroisesti, rakkaudella ja ehdoitta.

Kun löydämme sen mikä tukee puhtainta olemustamme, omaa sisintämme, tunnemme siihen luontaista vetoa. Kuulemme sen kutsun. Silti toisinaan jätämme vastaamatta tuohon kutsuun, toimimme melkein omaa luontoamme vastaan, teemme täysin päinvastoin, löydämme itsemme aivan päinvastaisesti ympäristöstä. Usein miettien, että huomenna, pian, kohta. Kun on enemmän aikaa, kun olen tehnyt tämän.

Ja tuossa hetkessä, kun huomaat ettet vastaa siihen kutsuun, jonka sydämesi huutaa. Kun et käänny sen puoleen, mikä vetää sieluasi puoleensa pysähdy; Pysähdy kysymään itseltäsi Miksi, miksi en salli itselleni sitä, mitä tarvitsen tässä hetkessä?

Ja kuuntele. Kuuntele vastausta lempeästi ja vailla odotuksia. Kuuntele vastausta sallien, sallien kaiken sen mitä tunnet, ajattelet ja koet. Vastaus ei välttämättä nouse ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla. Se ei haittaa, tärkeintä on, että pysähdyt kysymään ja kuuntelemaan.

Kuule kehosi, missä siellä tuntuu, kun sallit itsesi huomata itsesi, kipusi, rajasi. Anna tunteiden nousta pintaan, anna itsesi itkeä, nauraa, huutaa ja kuiskia. Anna itsesi purkaa kaikkea mitä siinä hetkessä koet ja ennen kaikkea, anna itsesi sallia kaikki mitä koet. Sallia itsesi. Ota itsesi tuossa hetkessä syliin, halaa itseäsi, rakasta itseäsi ja muistuta itseäsi siitä kuinka vahva ja rohkea olet. Vahva, rohkea ja rakastettava olet, kun käännyt itsesi ja omien rajojesi puoleen. Kun sukellat itseesi ja siihen suurenmoiseen kokonaisuuteen, joka olet.

Sillä sinä olet valtavan kaunis ja upea, rohkea ja rakastettava, jokainen hetki, juuri sellaisena kuin olet, juuri siinä tilassa jossa olet. Joten sallithan itsesi, keskeneräisenä, haavoinesi, kolhuinesi ja rajoinesi. Sallithan? Ne kuuluvat sinuun ja sinun kokemukseesi elämästä, sinun ainutlaatuiseen ja uskomattomaan matkaasi, joten ethän koskaan peittele tai pienennä mitään itsessäsi. Esteesi ovat aivan yhtä tärkeitä kuin avautumisesi, tärkeitä oppeja ja opettajia tielläsi rakkauteen.

Kunnioitathan siis kaikkea itsessäsi, kaikkia puolia itsessäsi. Lempeydellä ja rakkaudella, jokainen hetki.

Rakkaudella,
Ida

P.S. Jos kaipaat apua läsnäoloon ja itsesi tutustumiseen tässä hetkessä, tule mukaan 21 päivää Lempeää Läsnäoloa -verkkokurssille kanssani. 21 päivää lempeitä ja rakkaudella luotuja harjoituksia, jotka auttavat sinua olemaan enemmän läsnä itsessäsi ja elämässä. Lue lisää ja tule mukaan täällä.

P.P.S. Haluatko joka kuukausi rakkauskirjeen sähköpostiisi? Käy liittymässä rakkauslistalle täällä niin lähetän sinulle joka kuukausi postia täynnä iloa, valoa ja rutkasti rakkautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s